02 / Nicolen tarina F. Scott Fitzgeraldin teoksessa Yö on hellä

Luin F. Scott Fitzgeraldin vuonna 1934 julkaistun romaanin Yö on hellä (Tender is the Night) Kallion seudun lukupiirin marraskuun tapaamista varten. Teos on saanut nimensä John Keatsin runosta “Oodi satakielelle” (“Ode to a Nightingale”). Kertomuksen alkuosassa on lyhyt viittaus arkistoaineistoon, minkä vuoksi päätin sivuta teosta myös näin blogitekstin muodossa.

yo-on-hella2

Fitzgeraldin teos kuvaa sotien välisen ajan dekadenttia ilmapiiriä ja sen joutilasta elämäntapaa viettävää nuorta yläluokkaa.Teoksen päähenkilö Dick Diver, nuori psykologi, rakastuu 17-vuotiaaseen potilaaseen Nicole Warreniin, jonka hän myöhemmin ottaa vaimokseen. Teoksen alkuosassa Dick keskustelee tytöstä kollegansa Franz Gregaroviusin kanssa. Franz on pyytänyt Dickin luokseen Zürichiin, jotta hän voisi avata tälle tytön sairauden taustoja:

>>Nyt siitä tytöstä, Dick>>, hän sanoi. >>Tietysti minä haluan kuulla sinustakin ja kertoa, mitä sinulle kuuluu, mutta ensin puhutaan tytöstä, koska minä olen odottanut niin kauan voidakseni kertoa sinulle.>>
Hän etsi ja löysi pinkan papereita arkistokaapista, mutta selailtuaan ne läpi hän huomasi, että ne olivat vain tiellä ja pani ne pöydälle. Sen sijaan hän kertoi Dickille koko tarinan. (Yö on hellä, s. 28.)

17-vuotias Nicole sairastaa skitsofreniaa, jonka puhkeamiseen on vaikuttanut hänen vääristynyt isäsuhteensa. Romaanissa Franz haluaa välittää tytön tarinan Dickille mahdollisimman autenttisessa muodossa, mutta arkistokaapista löytyvistä potilasasiakirjoista ei näytä olevan hyötyä – ne ovat oikeastaan vain tiellä. Psykologi tietää, että potilastiedoista selviää vain tarinan  “virallinen” versio. Asiakirjat kertovat pikemminkin arkistonmuodostajan toiminnasta, ja niihin on kirjattu vain se, mikä on potilaan hoidon kannalta välttämätöntä. Parempi on siis turvautua suulliseen perimätietoon ja kertoa “koko tarina”, jonka psykologi itse on tytöltä ja tämän läheisiltä kuullut.

Lähteet:

Fitzgerald, F. Scott: Yö on hellä, 1980 [1934]. Porvoo: WSOY.
Mainokset

01 / Musta tuntuu -televisiosarjan kaivatut jaksot

KulttuuriCocktail on Ylen uusi kulttuuriohjelma, joka julkaisee muun muassa juttusarjaa suomalaisista tv-aarteista.

Hetki sitten julkaistussa kirjoituksessa KulttuuriCocktailin toimittaja Tuomas Karemo kertoo etsineensä Neil Hardwickin käsikirjoittaman Musta tuntuu -televisiosarjan (1985) jaksoja: Suomalaisia tv-aarteita: Musta tuntuu.

Karemon mukaan Musta tuntuu -sarjassa arkisto on keskeisessä roolissa. TV-sarjaa on esitetty MTV3-kanavalla uusintana vuonna 1988, ja kaikki jaksot löytyvät maikkarin arkistosta. Tallenteet ovat kuitenkin jossain määrin puutteellisia:

”Myös sarjan kaikki viisi osaa ovat löytyneet MTV:n arkistosta. Tässäkin tapauksessa fiktiomaailma meni sekaisin tosielämän kanssa: arkisto on tärkeässä roolissa Hardwickin dekkarissa, jossa nuori poliisi päätyy äitinsä kanssa selvittämään kahta murhamysteeriä. Onneksi ruumiita ei tullut vastaan oman salapoliisityöni aikana.

Ennen kuin pääsen asiaan, pyydän apuasi. Sarjaa ei ole esitetty 80-luvun jälkeen MTV:llä, eikä sen tv-versiota ole edes tekijöillä tallella. Näkemäni työnauhaversio ei ole täydellinen: sen ääniraidalla kuuluu Hardwickin ohjauskomentoja. Jos tiedät, että jonkun hyllystä löytyy Musta tuntuu esimerkiksi vhs-nauhana, ota yhteyttä. Yhteystiedot ovat kirjoituksen lopussa.” (Tuomas Karemo, YLE. Sähköposti: tuomas.karemo@yle.fi.)

Me arkistoblogin kirjoittajina toivomme, että sarja esitettäisiin jossain vaiheessa uusintana. Kenties siitä löytyisi juttua johonkin seuraavista blogiteksteistämme.

17-69350583842e709976

Kuva: IS

 


Kiitokset Juusolle linkkivinkistä.

 

03 / Mikki ja kadonnut omistusasiakirja

Työskentelin tovin historiallisessa lehtiarkistossa, ja ehkäpä juuri siksi tuntuikin kovin mieltä nostattavalta lukea  Aku Ankan taskukirjan ensimmäistä numeroa, Mikki kiipelissä (1970). Julkaisun viimeisessä seikkailussa “Mikki keisarina” nimittäin pyöritään hyvinkin paljon asiakirjahallinnan pyörteissä.

mikki03_rajattu_5-kuvaa

Seikkailu “Mikki kiipelissä”, alkuperäiseltä nimeltään “Topolino imperatore della Calidornia”, on italialaisen piirtäjä ja käsikirjoittaja Romano Scarpan käsialaa. Tarina alkaa takaumalla. Vuonna 1880 pääministeri O. Ohraleivän retkikunta matkaa Kalidornian autiomaassa ja joutuu intiaanijoukon hyökkäyksen kohteeksi. Valtion kallisarvoiset dokumentit ovat joutua intiaanien käsiin, mutta tilanteen pelastaa lainsuojaton “Hurja-Mikki”, joka vaatii vastineeksi urotyöstään omistusasiakirjan, jossa pääministeri myöntäisi hänelle ja hänen jälkeläisilleen koko Kalidornian alueen herruuden.

Jotta lainsuojaton Hurja-Mikki saattaisi retkikunnan turvaan eikä vain katoaisi omistusasiakirja mukanaan autiomaahan, pääministeri repii asiakirjan kahteen osaan – toinen osa jää Hurja-Mikille, ja toisen osan Ohraleipä pitää itse panttina niin kauan, kunnes heidät on saatettu turvallisesti kotikaupunkiinsa. Toinen puoli asiakirjasta kuitenkin katoaa mystisesti matkan aikana, ja Hurja-Mikki jää ilman Kalidornian herruutta.

Tarina Hurja-Mikistä ja sopimuksesta on jäämässä jo kokonaan unohduksiin, kunnes vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen Ankkalinnan asukkaat alkavat saada postissa mystisiä kirjeitä Kalidornian hallitsijalta. Mikki Hiiri ja hänen ystävänsä Atomiinus alkavat selvittää outoa tapausta. Etsinnät johdattavat heidät kaupungin vanhimman uutislehden Aamun pamauksen arkistoon, jossa heitä palvelee lehtialalle omistautunut arkistonhoitaja Pena. (Erään luotettavan lähteen mukaan henkilöhahmo esiintyy aiemmassa suomennoksessa Alvar Kistona.)

mikki05_pena

Pena vaikuttaa aluksi avuliaalta ja on valmis auttamaan etsiviä Ankkalinnassa murtoja tekevän Hurja-Mikin kiinnisaamiseksi. Pena muistaa hyvin Hurja-Mikin tarinan, sillä hänen isoisänsä oli sattumoisin Aamun pamauksen ensimmäinen toimittaja ja kirjoitti lehteen tapauksesta. Lopulta etsiville kuitenkin paljastuu, ettei Penalla ole aivan puhtaat jauhot pussissa…

mikki08_rajattu_paljastuminen

Tarinassa käydään läpi Kalidornian osavaltion perimyskiistaa, jossa sukulaissuhteet nousevat keskiöön. Koska rikollinen luonne tuntuu kulkevan suvussa, ankkalinnalaiset eivät aluksi halua olla missään tekemisissä Mikin kanssa, sillä häntä pidetään lainsuojattoman Hurja-Mikin jälkeläisenä. Kukaan ei kuitenkaan osaa arvata, että hyvämaineinen arkistonhoitaja Pena olisi kaiken kaaoksen takana. Lopulta arkistonhoitajan todellinen luonne paljastuu: hänen isoisänsä osoittautuu toimittajaksi, joka aikoinaan varasti pääministeri Ohraleivältä toisen puolikkaan Kalidornian omistusasiakirjasta. Isoisältä kesken jäänyttä tehtävää jatkaa Pena, joka haluaa saada itselleen koko alueen herruuden.

Mutta hetkinen, hetkinen, miten tiedon ja totuuden portinvartija nyt tällä tavalla sumuttaa kansalaisia? Eihän nyt arkistonhoitajan sovi olla näin epärehellinen? Tarinassa Pena ei taidakaan olla todellinen arkistonhoitaja, sillä hänessä virtaa toimittajan veri. Röyhkeä ja häikäilemätön luonne kulkee kaikesta päätellen hänen toimittajasuvussaan – sillä kaikkihan me tiedämme, millaisia ne toimittajat ovat – eikö?

———————————-

PS. Näin sivuhuomautuksena kerrottakoon, että Aamun pamauksen toimituksessa Mikki Hiirtä pidetään hyvinkin osaavana ja luotettavana kaverina. Hänet nimittäin päästetään penkomaan omin päin lehden arkistoja arkistonhoitajan ollessa “keikalla”.

4ltn9tu

 


Kiitos tämänkertaisesta aihe-ehdotuksesta Viiltäjälle.