05 / En oo kuullut mitään

Aikaisempi musiikkiteemainen julkaisumme saa jatkoa, sillä saimme lukijavinkin arkisto-aiheisesta rock-kappaleesta.

Kolmas Nainen -yhtyeen albumilta Onnen oikotiellä (1994) löytyy kappale ”En oo kuullut mitään”, jossa laulun puhuja, eli ”lyyrinen minä”, kertoo naapurin väkivaltaisesta perheenisästä: ensimmäisessä säkeistössä miehen kerrotaan pahoinpidelleen vaimonsa, kolmannessa säkeistössä kuvataan tyttären hiipivän salaa pommisuojaan karkuun isältään.

Laulu jatkuu:

En oo kuullu mitään
Jos multa kysytään
En ala sekaantumaan
Toisten elämään
En oo kuullu
Mä en oo kuullu mitään
Jokainen kai pitää huolta itsestään

Verestävin silmin lähdin töihin virastoon
Jossa toistaiseksi verovaroin työllistetty oon
Asioita aakkosjärjestykseen laitetaan
Ja jokainen on yhtälailla kade paikastaan

Yhteiskunta on palkannut kappaleen puhujan verovaroin aakkostamaan asioita arkistossa. Arkistovirkailijana toimiva puhuja kokee olevansa objektiivinen tarkkailija, joka ei halua puuttua ympäristön tapahtumiin – vaikka ne kuinka epäoikeudenmukaisilta tuntuvatkin. Hän pysyttelee tietoisesti piilossa, ja näin hän välttyy itse joutumasta hankaluuksiin. Jos joku kysyy, hän ei ole kuullut mitään.

Pekka Henttonen kirjoitti vastikään Faili-lehdessä ja blogissaan arkistoaktivismista. Kirjoituksessaan Henttonen pohtii kysymystä siitä, mikä on arkistonhoitajan eettinen tehtävä ja profession rooli yhteiskunnassa. Olisiko arkistonhoitajan aktiivisesti puututtava näkemäänsä epäoikeudenmukaisuuteen, vai onko arkistonhoitajan tehtävä yksinkertaisesti dokumentoida yhteiskunnan tapahtumia?

Kolmannen naisen kappaleen lyriikoissa puhuja on ajautunut ajattelemaan, että jokaisen on pidettävä huolta vain omista asioistaan. Puhujan arvomaailma tuntuu olevan kokonaisuudessaan niin kyyninen, että väkisinkin alkaa ajatella, yrittääkö tekstin sisäistekijä vinkata vastaanottajalle jotakin. Kappale pistää pohtimaan, millaista tulevaisuuden yhteiskuntaa rakennamme, jos suljemme korvamme toisten avunhuudoilta.

Kiitos juttuvinkistä Pentti Latva-Koivistolle.

 

Lähteet:

Henttonen, Pekka 2018: ”Arkistonhoitajasta aktivistiksi?”. Asiakirjahallinnan reunamerkintöjä -blogi.

Kolmas Nainen – ”En oo kuullut mitään” – (albumilta Onnen oikotiellä, 1994)

Tieteen termipankki

Mainokset

00 / Tähtien sota: Episodi II – Kloonien hyökkäys

Maailmanlaajuiseen suosioon nousseessa Tähtien sota -elokuvasarjassa käsitellään arkiston roolia muistiorganisaationa. Arkisto nousee esille ainakin kahdessa Tähtien sota -elokuvassa. Ensimmäinen blogipäivityksemme käsittelee elokuvista vanhempaa, vuonna 2002 ensi-iltansa saanutta Kloonien hyökkästä.

Episodi II – Kloonien hyökkäys (Star Wars: Episode II – Attack of the Clones) on julkaisujärjestyksessään elokuvasarjan viides osa. Tapahtumat sijoittuvat noin kymmenen vuoden päähän Episodi I:n tapahtumista. Galaksi on ajautumassa sotaan, kun Galaktista tasavaltaa uhkaa Yhdistyneiden aurinkokuntien konfederaatio -niminen separatistijärjestö.

Jediritari Obi-Wan Kenobi vierailee Tasavallan Jedi-arkistossa yrittäen löytää tietoa mystisestä Kaminon planeetasta. Jedi on kiinnostunut Kaminosta, sillä planeetalla kloonataan suurta klooniarmeijaa, jonka malliksi on valittu palkkionmetsästäjä Jango Fett. Obi Wan Kenobi haluaa löytää Fettin, jonka tiedetään olevan vastuussa senaattorin murhayrityksestä.

Arkistonhoitaja ei kuitenkaan löydä planeetan sijaintitietoa tietokannasta. Koska planeettaa ei ole arkistossa, sitä ei voi olla olemassa:

jos ei arkistossa sitä ei ole.gif

 

Lähteet:

Wookieepedia – The Star Wars Wiki. starwars.wikia.com

Tähtien sota: Episodi II – Kloonien sota (Star Wars: Episode II – Attack of the Clones), 2002. O: George Lucas. Yhdysvallat. 142min.