00 / Siivoton juttu arkistossa

Leipäjonosta PK-yrittäjiksi

Siivoton juttu (1997) on Tapio Piiraisen ohjaama ja käsikirjoittama komedia lama-ajan Suomesta. (Ks. myös aiempi lama-ajan yrittäjyyttä käsittelevä blogikirjoituksemme Johanneksen Leipäpuusta.)

Elokuva on tarina Ranesta (Kai Lehtinen) ja Kokista (Pertti Koivula), sarjayrittäjistä. He ovat vakaasti päättäneet onnistua yksityisinä elinkeinonharjoittajina, vaikka laman koetellessa Suomea leipä joudutaan hakemaan leipäjonosta. Ruokaa ei voi ostaa velaksi, sillä ”yrittäjällä pitää olla luottotiedot kunnossa”, kuten Ranella on tapana todeta. Velkaongelmien välttämiseksi perheen aiemmat lainat lieneekin otettu vaimon nimiin.

Yrittäjäkaksikon reperturaari on laaja ja toimialoja syrjimätön. Heillä on aiempaa kokemusta mm. sähkövatkainten myynnistä, mutta  kauppa ei ole lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla. Kaksikko ei vastoinkäymisistä lannistu vaan päättää perustaa erikoissiivousfirman nimeltä ”SPESIAL SIIVOUS”. Pankki myöntää Ranelle 5000 markan lainan siivouskoneeseen, jonka kaverukset päättävät ostaa Kokin tuttavalta Pietulta Tukholmasta. Ideana on tarkoitus alkaa siivota koneavusteisesti kokolattiamattoja tai vaikkapa lentokoneita – mitä vaan.

Rane ja Kokki aloittavat alalla puhdistamalla kalusteita. Keikat ovat pieniä, joten toimintaa päätetään laajentaa ensin lentokoneisiin, lopulta kiinteistöihin. Kasvuyrittäjinä Rane ja Kokki eivät pelkää laajentaa toimintaansa.

Siivous- ja kiinteistöfirman pyörittäminen ei ole kuitenkaan niin helppoa kuin olisi aluksi voinut kuvitella:  PK-yrittäjän päivät ovat pitkiä ja riskit suuria, kun kiinteistöjä siivotaan ja huolletaan ilman minkäänlaista alan pohjakoulutusta tai kokemusta. Lopulta urakoita perutaan ja sopimuksia irtisanotaan kaksikon toilailujen vuoksi. Köyhyys ja leipäjono uhkaa taas miehiä, ellei uusia keikkoja saada sovittua.

SUPOn arkistot avautuvat

Tarina saa kohtalokkaan käänteen, kun Rane lupaa hoitaa tuttavan puolesta erikoissiivouksen SUPOn toimitalossa. Samalla ”yks tyyppi” tarjoutuu maksamaan kaksikolle siitä, että he ottavat toimitiloista kuvia siivouksen lomassa.

siivotonjuttu10

Siivouksen ja pienen keskinäisen sanailun tohkeessa Rane tulee kastelleeksi laitteellaan SUPOn herkkiä sähköisiä lukitusjärjestelmiä – järjestelmiin tulee oikosulku ja kaikki ovet avautuvat. Kaksikko päätyy harhailemaan huoneissa ja löytää lopulta arkiston.

Rane ja Kokki päättävät kaivaa eväsleipänsä esiin ja nauttivat ne arkiston asiakirjoja selaten. Kuvien ottamisesta heille maksettiin, joten he ottavat vielä ajastimella kuvan lounashetkestään Suojelupoliisin arkistossa.

siivotonjuttu5

Kaksikko suhtautuu yllättävän kriittisesti SUPOn asiakirjojen sisällön luotettavuuteen ja informaatioarvoon:

Kokki: ”Täällä sanotaan että Kekkonen oli muka joku… Timo. Eihän nää tiedä mitään. Kyllä Urkki oli Urkki vaikka voissa paistais.”

Rane: ”Ja täällä väitetään, että jotkut ministerit on ottanu muka lahjuksia elinkeinoelämältä. Kyllä se on paskapuhetta. Miks niitten tarvis maksaa lahjuksia? Nehän on muutenkin jo samaa mieltä.”

Kun siivouskeikka on saatu päätökseen, kaksikko luovuttaa lainaamansa kameran kuvineen miehelle, joka paljastuu toimittajaksi. Tämä kertoo, että kuvat saattavat päätyä lehteen, mutta että Ranen ja Kokin henkilöllisyys pidetään salassa.

Lööppiin päätyneestä kuvasta kaksikkoa on kuitenkin vaikea olla tunnistamatta:

siivotonjuttu6

”Spesial”-siivousta Pankin tietokonekeskuksessa

Suojeluspoliisin toimitilojen jälkeen Rane ja Kokki käyvät siivoamaan Pankin tietokonekeskusta. Poliisi on kuitenkin saanut selville lööppeihin päässeen kaksikon henkilöllisyyden ja tulee pidättämään heidät kesken siivouskeikan. Kyse ei ole ihan pienestä rikkeestä, sillä heitä epäillään maanpetoksesta.

Pidätyksen tohinassa Kokin avaama vesihana jää auki, kun poliisit taluttavat kaksikon kuulusteltaviksi. Vesi tulvii konesaliin, minkä lopputuloksena koneet kärähtävät ja sadantuhannen asiakkaan – mukaan lukien Ranen – lainatiedot katoavat pankin järjestelmistä. Velkoja ei enää ole.

”Sen ei pitänyt olla mahdollista, mutta asia on niin, että mikään ei oo mahdotonta.”

Vesivahinkojen tiedetään tuhonneen perinteisiä paperiarkistoja, mutta sähköisetkään eivät näytä olevan turvassa ainakaan näiltä kavereilta.


Elokuva on katsottavissa Yle Areenassa.

Kiitokset vinkistä Juusolle!

Lähteet:

Siivoton juttu, 1997. O: Tapio Piirainen. Suomi: 100 min.

Mainokset

00 / Rogue One: A Star Wars Story

Tähtien sota -postauksemme 00 / Tähtien sota: Episodi II – Kloonien hyökkäys saa jatkoa.

Vuoden 2002 Kloonien hyökkäyksessä käsiteltiin arkiston roolia muistiorganisaationa, mutta 2016 ensi-iltansa saanut itsenäinen Tähtien sota -antologiaelokuva Rogue One pureutuu vielä syvemmin arkistoaineistojen löydettävyyteen ja uudelleenkäyttöön.

On yleisesti tiedossa, että arkistosta löytyville asiakirjoille on lukemattomia käyttötarkoituksia. Asiakirjojen myöhempi käyttö voikin poiketa täysin siitä, mihin tarkoitukseen julkinen tai yksityinen organisaatio on asiakirjan alun perin luonut. Organisaation laatimat asiakirjat voivat myöhemmin toimia paitsi voimassaolevan valta-aseman vahvistajana myös yksilöjen aseena heidän kamppaillessaan vallalla olevan tahon harjoittamaa sortoa vastaan. Arkistoista löytyvillä asiakirjoilla voidaan esimerkiksi turvata tulevaisuuden kansalaisille oikeus saada tietoa ja taistella omista oikeuksistaan. Britanniassa vastikään uutisoitiin tapauksesta, jossa vanhojen maahantulokorttien massahävittäminen vaikeutti monien siirtolaisten mahdollisuutta hakea maan kansalaisuutta.

Arkistoissa piilee vallankäytön mahdollisuus. Näin on myös Tähtien sota -universumissa, jossa valllalla olevan Imperiumin omaa sotavarustelua varten laadittua asiakirjaa pyritään käyttämään aseena heitä vastaan. Elokuvassa Rogue One: A Star Wars Story joukko kapinallisia ottaa tehtäväkseen tuhota Imperiumin rakentaman aseen, Kuolemantähden, varastamalla arkistosta rakennustekniset piirustukset. Asiakirjat kiinnostavat kapinallisia, sillä Kuolontähden pääarkkitehti on tarkoituksella rakennuttanut aseeseen heikkouden, jonka sijainti selviää piirustuksista.

Vaikeaksi kapinallisten tehtävän tekevät arkiston haastava sijainti eristetyllä Scarifin planeetalla ja siellä olevat järeät turvatoimet. Vastassa ei ole aivan tavanomaisia arkistojen turvatoimia, vaan sotilaita ja aseellisia turvajärjestelmiä. Turvavarustelu viittaa siihen, että kyseisessä arkistossa näytetään säilyttävän erittäin salaista aineistoa.

Rogue_One_arkisto

Scarifin arkisto poikkeaa arkkitehtuuriltaan jonkin verran tavanomaisesta arkistorakennuksesta.

Kun elokuvan sankarit Jyn ja Cassian lopulta pääsevät käsiksi arkistoon, tai pitäisikö sanoa tietokantaan, eivät vaikeudet vielä lopu. Haasteita heille tuottaa tiedonhaku. Arkistoaineiston hakumekanismi on robottiavusteista ja itse aineisto haetaan luokitusten mukaisesti, mutta suuresta aineistomassasta johtuen oikean asiakirjan löytäminen ei näytä alkuun luonnistuvan. Tilannetta ei varmastikaan helpota se, että hakijoilla on kirjaimellisesti hengenhätä; turvatoimista vastaava imperiumi pyrkii samaan aikaan eliminoimaan tunkeilijat. Lopulta oikeat piirustukset löytyvät – pääarkkitehti on kätkenyt luokituksen nimeen vihjeen, joka aukeaa tämän tyttärelle Jynille.

Rogue_One_arkisto_kiipeily2

Sankarit kiipeämässä kohti arkistoaineistoa.

Useimmiten arkistot ovat elokuvissa sivujuonteita: paikkoja, joista saadaan joko vahvistusta tai heikennystä oletetuille tiedoille tai jopa täysin uutta tietoa, mutta jonka pohjalta yhtä kaikki elokuvan tarinassa päästään etenemään kohti varsinaista huipennusta. Harvemmin elokuvan tarinan lopullinen päämäärä ja huipennuksen kohde on arkisto, kuten Rogue One -elokuvassa. Arkisto ja sen sisältämä yksittäinen asiakirja on se, jota kohti koko elokuvan tarina rakentuu ja huipentuu.

 

Lähteet:

Gentleman, Amelia 2018: ”Home Office destroyed Windrush landing cards, says ex-staffer”.  The Guardian. https://www.theguardian.com/uk-news/2018/apr/17/home-office-destroyed-windrush-landing-cards-says-ex-staffer

Ketelaar, Eric 2005: “Recordkeeping and societal power” – Archives: Recordkeeping in Society. Toim. Sue McKemmish (et al). Wagga Wagga: Centre for Information Studies, 277–297.

Rogue One:  A Star Wars Story, 2016. O: Gareth Edwards. Yhdysvallat. 133min.

 

00 / Tähtien sota: Episodi II – Kloonien hyökkäys

Maailmanlaajuiseen suosioon nousseessa Tähtien sota -elokuvasarjassa käsitellään arkiston roolia muistiorganisaationa. Arkisto nousee esille ainakin kahdessa Tähtien sota -elokuvassa. Ensimmäinen blogipäivityksemme käsittelee elokuvista vanhempaa, vuonna 2002 ensi-iltansa saanutta Kloonien hyökkästä.

Episodi II – Kloonien hyökkäys (Star Wars: Episode II – Attack of the Clones) on julkaisujärjestyksessään elokuvasarjan viides osa. Tapahtumat sijoittuvat noin kymmenen vuoden päähän Episodi I:n tapahtumista. Galaksi on ajautumassa sotaan, kun Galaktista tasavaltaa uhkaa Yhdistyneiden aurinkokuntien konfederaatio -niminen separatistijärjestö.

Jediritari Obi-Wan Kenobi vierailee Tasavallan Jedi-arkistossa yrittäen löytää tietoa mystisestä Kaminon planeetasta. Jedi on kiinnostunut Kaminosta, sillä planeetalla kloonataan suurta klooniarmeijaa, jonka malliksi on valittu palkkionmetsästäjä Jango Fett. Obi Wan Kenobi haluaa löytää Fettin, jonka tiedetään olevan vastuussa senaattorin murhayrityksestä.

Arkistonhoitaja ei kuitenkaan löydä planeetan sijaintitietoa tietokannasta. Koska planeettaa ei ole arkistossa, sitä ei voi olla olemassa:

jos ei arkistossa sitä ei ole.gif

 

Lähteet:

Wookieepedia – The Star Wars Wiki. starwars.wikia.com

Tähtien sota: Episodi II – Kloonien sota (Star Wars: Episode II – Attack of the Clones), 2002. O: George Lucas. Yhdysvallat. 142min.

 

 

 

01 / Rangaistuksena arkistonhoitajuus Murdochin murhamysteereissä

Helmikuussa 2017 Liikearkistoyhdistyksen pitkäaikainen päätoimittaja  Osmo Palonen antoi meille vinkin blogitekstimme aiheeksi.

TV-sarjassa Murdochin murhamysteerit löytyy jakso nimeltä ”Lahjontatapaus” (”Bloody Hell”), jossa sekä lavastetulle konstaapelille että tarinan varsinaiseksi kelmiksi paljastuneelle poliisipäällikölle annetaan mielenkiintoinen vaihtoehto sovittaa tekonsa: he kumpikin voivat vankilareissun sijasta ryhtyä arkistoapulaisiksi.

Vankilatuomion ja eläke-etuuksiensa menetyksen pelossa sekä komisario että poliisipäällikkö valitsevat pitkin hampain arkistonhoitajan pestin. Kaupunginarkistossa kumpaakin vuorollaan odottaa melkoinen urakka, sillä koko arkistointijärjestelmä ollaan uusimassa: kaikki arkiston asiakirjat joudutaan rei’ittämään uudelleen. Arkistojohtaja on ylpeä uudistuksesta, jota hän kuvailee vallankumoukselliseksi.

Murhamysteerit

Arkistoapulaiseksi päätynyt poliisipäällikkö työurakkansa edessä. Murdochin murhamysteerit kausi 9, jakso 16/18.

Jakso on ollut katsottavissa Yle Areenasta, mutta valitettavasti katseltuaika on päättynyt. Pienen googlettelun tuloksena löysimme jakson englanninkielisen version Youtubesta (tosin huonolaatuisena). Linkitetystä videosta kannattaa katsoa ainakin kaksi kohtausta, jotka alkavat kohdilla 1:18:25 ja 1:21:08.

 

Tämänkertainen julkaisu on omistettu 28. joulukuuta 2017 poismenneen Osmo Palosen muistolle.

05 / Records & Archives & Rock & Roll

Arkistot musiikissa

Populaariusiikkia kuunnellessa tulee harvemmin vastaan mitään arkistoihin liittyvää. Päätimme kuitenkin omistaa tämän blogipostauksen yksinomaan musiikki-teemalle.

Viime aikoina arkistot ovat olleet musiikkimaailmassa esillä ainakin Metallican johdosta. Musiikkisivusto The PRP:n julkaiseman uutisen mukaan Metallica-yhtye olisi palkannut itselleen täysipäiväisen arkistonhoitajan, jonka tehtävä on matkustaa ympäri maailmaa metsästäen Metallican arkistoon harvinaisia nauhoituksia ja mastereita.

Yleisesti ottaen arkistoihin saattaa törmätä myös yhtyeiden, albumien tai kappaleiden nimissä –  jopa lyriikoissa. Suomessa yhteydet arkistoon lienevät harvinaisempia, mutta ulkomailta mainittakoon lontoolainen Archive-yhtye sekä amerikkalainen indiebändi Grand Archives.

Albumien nimissä sana archive näyttäisi esiintyvän usein etenkin kokoelmissa. Esimerkiksi Genesis-yhtye on julkaissut kokonaisen Genesis Archive -kokoelmasarjan (Genesis Archive 1967-75 ja Genesis Archive: 2 1976 – 1992). Yhdysvaltalaisella laulaja-lauluntekijä Iron & Winellä sen sijaan on kokonainen arkistosarja albumeissaan. Tätä kirjoittaessa niitä on julkaistu jo neljä sarjan osaa, uusin nimeltään Archive Series Volume No. 4. Nämä albumit sisältävät pääsääntöisesti harvinaisempia kappaleita, joita ei ole aiemmin julkaistu – eräänlaisia arkistoaarteita, siis.

Näin nopean etsinnän tuloksena voisi sanoa, että kappaleiden nimissä arkistoalan sanastoa harvemmin esiintyy. Joitakin poikkeuksia tähän löytyy. Esimerkiksi Yön debyyttialbumin Varietee (1983) aloittaa kappale ”Pieni ihminen suuressa maailmassa”:

Jos hän löytää totuutensa ja muille kertoo sen,
niin tuhannet silmät häntä pian jo katsoo halveksien
Turha silloin on yrittää, ei pakoon päästä voi,
sillä maailma kaiken arkistoi.

[…]

Hän on jäänyt aina varjoon suurten ihmisten
Hän on taistellut etulinjassa vierellä sankareiden
Joskus suuresta arkistosta hänet esiin kaivetaan
silloin meidät yhteen sulatetaan.

Itse kappaleiden nimissä arkisto-sana esiintyy harvoin. Mainittakoon kuitenkin sekä Manic Street Preachers -yhtyeen kappale ”Archives of Pain” (The Holy Bible, 1994) ja suomalaisen Kemialliset Ystävät -yhtyeen kappale ”Arkistorotat / Risuilla Täytetyssä Salissa” (Alas rattoisaa virtaa, 2014).

We Love Records

Saattaa olla, että blogin lukijoilla olisi laajempi tietämys eri musiikkigenreistä ja niissä esiintyvistä arkistoalan viittauksista, mutta nyt jouduimme kuitenkin tyytymään Allmusic-sivuston ja Fono.fi-äänitetietokannan kaltaisiin hakukoneisiin.

Englanninkielistä arkistoalan sanastoa etsiessä ongelmaksi muodostui erityisesti termin record monimerkityksisyys yhtäältä asiakirjana ja toisaalta levynä tai musiikkitallenteena. Esimerkiksi levy-yhtiö Love Records voisi saada tässä kontekstissa aivan uudenlaisen tulkinnan: Rakasta asiakirjoja.

Records-sanan viittaus asiakirjoihin jäänee monelta musiikin kuluttajalta huomaamatta. Ehkä alleviivasimme asiaa liikaa, mutta teimme musiikkiteemaisen blogikirjoituksemme kunniaksi kangaskassin kaikille arkistojen ystäville:

20171202_110028

Kangaskasseja voi tiedustella osoitteesta: taannehtivaaseulontaa[at]gmail.com

 

Arkistoblogi toivottaa lukijoille hyvää joulunaikaa!

 

Lähteet:

Yö – ”Pieni ihminen suuressa maailmassa” (Albumilta Varietee, 1983)

http://www.theprp.com/2017/11/07/news/metallica-employ-full-time-archivist/?utm_source=dlvr.it&utm_medium=facebook

http://www.archiveofficial.uk/

https://www.facebook.com/grandarchives/

http://ironandwine.com/

https://www.allmusic.com/

http://www.fono.fi/

 

 

 

Arkistoblogi 1 v.

Taannehtivaa seulontaa täytti marraskuussa yhden vuoden. Merkkipäivän kunniaksi ajattelimme juhlistaa tätä laittamalla ylös muutamia ajatuksia siitä, millaista blogin kirjoittaminen on ollut.

Blogi sai ideansa puolivahingossa, kun aloimme kiinnittää huomiota arkistoalan viittauksiin elokuvissa, TV-sarjoissa ja kaunokirjallisuudessa. Vuoden mittaan on tullut ilmi, että viittauksia arkistoihin ja arkistoalan ihmisiin on enemmän kuin olisimme uskoneetkaan – aiheita uusille blogiteksteille riittäisi vielä moneksi vuodeksi.

Blogin pitäminen on ollut hauska harrastus, josta ei sen kummempaa korvausta ole saanut. Sen vuoksi emme ole halunneet ottaa kirjoittamisesta liikaa paineita. Julkaisuja tulee satunnaisesti, kun ehdimme työstää jonkin aiheen valmiiksi. Välillä siihen saattaa mennä kuukausia. Toki blogimerkintöjen pituus saattaa vaihdella yhdestä virkkeestä moneen sataan, mutta yleisesti olemme yrittäneet panostaa enemmän laatuun kuin määrään.

Mietimme usein, onko blogillamme muita lukijoita kuin jokuset tuttavat ja Twitterin kautta ehkä sattumalta sivuille eksyneet surffaajat. Valitettavasti kohdeyleisömme (arkistoalan ammattilaiset) eivät taida olla itse kovin aktiivisia blogilukijoita tai Twitterin käyttäjiä. Palautetta on tullut harvakseltaan, mutta kaikki saatu, pienimuotoinenkin, on kyllä lämmittänyt mieltä.

Mikä on ollut suosikkipostauksesi? Oletko itse törmännyt arkistoviittauksiin leffoissa, TV:ssä tai kirjallisuudessa? Kommentoi tai laita viestiä. Lukijapalaute  antaa meille innostusta ja motivaatiota ylläpitää blogia jatkossakin, ja vastaanottaisimme mielellämme sitä lukijoiltamme lisää.

20171007_130602

Blogin merkkipäivää juhlistettiin täytekakun äärellä. Kuvaaja: Juuso Ala-Kyyny.

01 / ”En mä voi antaa mitään listoja, ku ei mulla oo mitään listoja…enää” – julkisuusperiaate Noin viikon uutisissa

Torstaina 28.9.2017 Ylen ajankohtaissatiiri Noin viikon uutisissa käsiteltiin julkisuusperiaatetta. Viime päivinä uutisotsikoihin on noussut eduskunnan halu kieltäytyä luovuttamasta tietoja vierailijatietoja.

Vaikka muutaman vuoden kestäneen oikeudenkäyntiprosessin päätteeksi korkein hallinto-oikeus päätti vierailijalistojen olevan julkisia, eduskunnan turvajohtaja ei suostu antamaan tietoja vedoten listojen olevan tarpeettomia henkilörekisterejä. Julkisuuslakia nyt ainakin periaatteessa noudatetaan, mutta listoja ei edelleenkään luovuteta: vierailijatietoja ei anneta ulkopuolisille kesken päivän, ja ne tuhotaan päivän päätteeksi.

Kuvakaappaus ohjelmasta:

eduskuntasilppuri

Jakso on katsottavissa Yle Areenassa. Julkisuusperiaatteen noudattamista käsitellään kohdasta 09:30 alkaen: https://areena.yle.fi/1-4201028

00 / Chinatown – arkistosta korruption jäljille

Film noirista ammentavassa rikoselokuvassa  Chinatown (1974, ohj. Roman Polanski) aviorikoksiin erikoistunut yksityisetsivä Jake ”J.J.” Gittes (Jack Nicholson) päätyy selvittämään paikallisen vesilaitoksen hämärähommia.

Tavanomaiselta toimeksiannolta vaikuttanut keikka saa merkillisiä käänteitä, minkä seurauksena päähenkilö ajautuu yhä syvemmälle paikkakunnalla vallitsevan korruption syövereihin. Uteliaan etsivän tiet päätyvät lopulta arkistoon (”Hall of records”) etsimään tietoa L.A:n piirikunnan alueen maakaupoista.

Yhteistyö hieman virkaintoisen arkistovirkailijan kanssa ei ala mairittelevasti, sillä hän ei vaikuta kovin asiakaspalveluhenkiseltä. ”Tyhmiä itsestäänselvyyksiä” kyselevä asiakas vaikuttaa lähinnä häiritsevän arkistovirkailijan tärkeää työtä – sillä kaikkihan me tiedämme, etteivät Northwest Valleyn alueen kiinteistörekisterit sijaitse tässä arkistossa.

Gittes:       Mistä Nortwest Valleyn alueen kiinteistörekisterit
              löytyvät?

Virkailija:   Venturan piirikunnan tietoja ei säilytetä 
              arkistossamme.

Gittes:       Tyydyn sitten vain LA:n piirikunnan tietoihin.

Virkailija:   Rivi 23, C-osasto.

<Gittes lähtee kävelemään kohti arkistohyllyjä>

Gittes:       Mikä nipottaja.

Kun Gittes lopulta pääsee L.A.:n piirikunnan alueen kiinteistörekistereihin käsiksi, hän erehtyy kysymään arkistovirkailijalta nidettä lainaksi.

chinatown2

Periksiantamaton yksityisetsivämme ei tyydy arkistovirkailijan vastaukseen vaan ottaa oikeudet omiin käsiinsä.

rep3

Arkistoaineistojen tutkiminen kannatti, vaikka siinä jouduttiinkin käyttämään kyseenalaisia keinoja. Gittes saa nimittäin rekisterien avulla selville, että suuri osa alueen maista oli vaihtanut viime kuukausien aikana omistajaa. Tämän tiedon avulla etsivämme saa uuden johtolangan, jonka avulla juttu on mahdollista saada ratkaistuksi.

01 / Takaa-ajoa arkistossa – Valtakunta II

Krogshøj ja Mogge keskustelevat todisteen kätkemisestä:

[Krogshøj]    	Arvaa mihin piilotin sen!
[Mogge]    	Taatusti nokkelaan paikkaan.
[Krogshøj]   	Siitä voit olla varma!
		Sanopa mistä kukaan ei ikinä arvaisi etsiä.
[Mogge]   	Patjan altako?
[Krogshøj]   	On vain yksi kätkö, josta kukaan ei hoksaa etsiä sitä.
		Arkistosta.
[Mogge]   	Hiton ovelaa.
[Krogshøj]    	Väärin arkistoitu paperi katoaa ikiajoiksi.
		Ovelin vetoni on kuitenkin se, 
		että piilotin sen mappiin, 
		jota kukaan ei kuuna päivänä avaa.
[Mogge]    	Mihin sitten?
[Krogshøj]    	Steeleman-raportin väliin.
		Steelemanin työryhmän selvitys tammikuulta 1991, 
		sairaaloiden johtamisstrategioiden 
		yhtäläisyyksistä. Ainuttakaan yhtäläisyyttä ei mainita,
		vaikka sivuja 789! 
		Raportti on surkeinta soopaa, mitä koskaan on painettu.
		Edes Steeleman ei jaksanu lukea sitä loppuun.
[Mogge]   	Helkkari!

 

Arkistot ja asiakirjahallinta kulkevat mukana Lars von Trierin Valtakunnan toisellakin tuotantokaudella. (Ks. ensimmäistä tuotantokautta käsittelevä blogipostaus tästä.) Neurokirurgi Stig Helmeriä syytetään Mona-nimisen tytön epäonnistuneesta leikkauksesta, mutta ainoa kirjallinen todiste tapahtumasta on anestesialääkärin raportti, jonka arkistokappale on säilynyt koskemattomana.

Toisella tuotantokaudella raportin käsiinsä saanut osaston apulaisylilääkäri Krogshøj haluaa pitää todisteen visusti itsellään, sillä raportin avulla tämä voi sopivan paikan tullen kiristää Helmeriä asiassa kuin asiassa. Helmer saa kuitenkin lääketieteenopiskelija Moggen kautta tietää, että Krogshøj on päättänyt piilottaa todistusaineiston arkistoon. Väärään paikkaan laitettua asiakirjaa kun on arkistosta yhtä vaivalloista etsiä kuin neulaa heinäsuovasta. Todiste on Krogshøjn mukaan tylsyydestään tunnetun Steeleman-raportin välissä yhtä hyvässä tallessa kuin se olisi “ruotsalaisessa pankissa”! (Vertauskuva on samalla isku suoraan vasten Helmerin kasvoja: tämä kun jaksaa muistuttaa tanskalaisia kollegoitaan ruotsalaisten paremmuudesta asiassa kuin asiassa.)

Krogshøjn nerokas suunnitelma asiakirjan piilottamisesta menee lopulta mönkään. Asiakirjan tulee nimittäin löytäneeksi sairaalan hoitaja/lääkäri Rigmor, jonka kanssa Helmerillä on ollut kehkeillä työpaikkaromanssi. Rigmor päätyy arkistoon, sillä hän yrittää löytää unettomuusongelmaansa apua jostakin mahdottoman unettavasta luettavasta – Steelman-raportista. Raporttia lukiessaan hän tulee löytäneeksi Krogshøjn piilottaman anestesialääkärin raportin, joka osoittautuukin oivaksi keinoksi kiristää Helmer hänen kanssaan avioliiton satamaan. Krogshøjn virheestä viisastuneena Rigmor ei enää päätäkään tallettaa asiakirjaa arkistoon, joka on kuin ruotsalainen pankki, vaan hän toimittaa asiakirjan aitoon ruotsalaiseen pankkiin. Tämän kuultuaan Helmer ei voi muuta kuin luovuttaa ja avioitua Rigmorin kanssa – peli on menetetty.

Mutta mitä tästä opimme? Tapahtumien opetuksena voinemme pitää, että arkisto ei ole pankin veroinen piilopaikka: jopa kaikista tylsimmille ja sisällöltään vähäpätöisimmille asiakirjoille voi löytyä käyttöä. Kaikki asiakirjat ovat arvokkaita, kysymys on ainoastaan käyttäjän näkökulmasta ja intresseistä!

vlcsnap-2016-12-22-20h14m07s591

Toisen tuotantokauden toiseksi viimeisessä jaksossa nähdään loistava takaa-ajokohtaus, joka sijoittuu – yllätys, yllätys – arkistoon. Helmer, joka on joutunut pyörätuoliin loukattuaan itsensä, rullaa tuolillaan arkistoon napatakseen raportin. Krogshøj kulkee sattumalta avonaisen arkisto-oven kohdalle ja päättää tarkistaa, mitä arkistossa tapahtuu. Nähdessään pyörätuoli-Helmerin epäilyttävä asiakirja suussaan tämä ryntää kohti ruotsalaislääkäriä. Ennen kuin Krogshøj ehtii napata Helmerin paiskaa Mogge paniikissa arkiston oven kiinni ja samalla arkiston liiketunnistukseen perustuva hälytysjärjestelmä (tuttu jo 1. tuotantokaudelta) aktivoituu. Tämä pakottaa sekä Helmerin että Krogshøjn jähmettymään niille sijoilleen. Krogshøj äkkää liiketunnistimen olevan ikivanha ja mahdollistavan hyvin pienen ja rauhallisen liikkeen ilman, että hälytysjärjestelmä laukeaa. Näin hän alkaa hyvin hitaasti mutta varmasti lähestyä Helmeriä. Tanskalaisen harmiksi myös ruotsalainen tajuaa jutun juonen ja alkaa itse hivuttautua hiljalleen kohti arkiston takaovea.

Seuraa takaa-ajokohtaus, joka hätyyttelee televisiohistorian ennätystenkirjoja kahdellakin tavalla: Se saattaa ensinnäkin olla ainoa takaa-ajokohtaus, joka sijoittuu arkistoon. Toisekseen, se saattaa olla kaikkien aikojen hidastempoisin takaa-ajo molempien osapuolten hivuttautuessa todella varovasti sipsuttaen eteenpäin. Kohtauksen kruunaa nopeatempoinen takaa-ajomusiikki. Kannattaa katsoa:

Linkki YouTubeen (vain alkuperäiskielellä, ikävä kyllä)

 

Lähteet:

Valtakunta, toinen tuotantokausi (Riget, 1997). O: Lars Von Trier. Tanska.