00 / Tähtien sota: Episodi II – Kloonien hyökkäys

Maailmanlaajuiseen suosioon nousseessa Tähtien sota -elokuvasarjassa käsitellään arkiston roolia muistiorganisaationa. Arkisto nousee esille ainakin kahdessa Tähtien sota -elokuvassa. Ensimmäinen blogipäivityksemme käsittelee elokuvista vanhempaa, vuonna 2002 ensi-iltansa saanutta Kloonien hyökkästä.

Episodi II – Kloonien hyökkäys (Star Wars: Episode II – Attack of the Clones) on julkaisujärjestyksessään elokuvasarjan viides osa. Tapahtumat sijoittuvat noin kymmenen vuoden päähän Episodi I:n tapahtumista. Galaksi on ajautumassa sotaan, kun Galaktista tasavaltaa uhkaa Yhdistyneiden aurinkokuntien konfederaatio -niminen separatistijärjestö.

Jediritari Obi-Wan Kenobi vierailee Tasavallan Jedi-arkistossa yrittäen löytää tietoa mystisestä Kaminon planeetasta. Jedi on kiinnostunut Kaminosta, sillä planeetalla kloonataan suurta klooniarmeijaa, jonka malliksi on valittu palkkionmetsästäjä Jango Fett. Obi Wan Kenobi haluaa löytää Fettin, jonka tiedetään olevan vastuussa senaattorin murhayrityksestä.

Arkistonhoitaja ei kuitenkaan löydä planeetan sijaintitietoa tietokannasta. Koska planeettaa ei ole arkistossa, sitä ei voi olla olemassa:

jos ei arkistossa sitä ei ole.gif

 

Lähteet:

Wookieepedia – The Star Wars Wiki. starwars.wikia.com

Tähtien sota: Episodi II – Kloonien sota (Star Wars: Episode II – Attack of the Clones), 2002. O: George Lucas. Yhdysvallat. 142min.

 

 

 

06 / Maagillisia arkistonhoitajia ja arkistoja fantasiakorttipelissä Magic: The Gathering

Elokuvissa, tv-sarjoissa ja kirjallisuudessa arkistojen ja arkistonhoitajien ilmeneminen on yllättävän yleistä. Mutta mikä onkaan tilanne peleissä, digitaalisissa tai analogisissa?  Pintaa joutuu raaputtamaan ehkä hieman syvemmin, mutta kyllä myös peleistä löytyy omat arkistoviittauksensa.  Yhtenä esimerkkinä nostettakoon esiin fantasiakorttipelien aatelisiin kuuluva Magic: The Gathering.

Magic: The Gathering -fantasiakorttipeli on oman genrensä pioneeri ja klassikko, jonka parista löytyy edelleen valtavasti pelaajia ympäri maailman. Kyseessä on keräilykorttipeli, jonka perusideana on simuloida kilpailutilanne kahden velhon välillä. Tämä kilpailutilanne luodaan korttipakoiksi kerätyin kortein, ja jokaisella kortilla on jokin tietty funktio. Korttityyppejä pelissä on lukuisia ja ne saattavat olla esimerkiksi resursseja, loitsuja tai erilaisia hahmoja. Nämä kaikki sisältävät erilaisia ominaisuuksia, joita pelaaja voi käyttää haluamallaan hetkellä. Pelaajat keräävät pelikorteista mieleisensä pakan ja pelaavat keskenään toisiansa vastaan nostaen vuorollaan omista pakoistaan kortteja. Pelin tavoitteena on päihittää toinen velho eli vastapuolen pelaaja.

Pelistä löytyy myös useampi viittaus arkistoihin ja arkistonhoitajiin. Annettakoon esimerkkinä pelikortti/-hahmo nimeltä The Archivist. Kortin pelimekaanisena kykynä on nostaa uusi kortti pakasta. Vaatisi syvempää ymmärrystä pelistä, että voisi suhteuttaa kortin toimivuus ja arvo suhteessa muihin mahdollisiin kortteihin. Kyvyn taustalla kuitenkin on idea siitä, että kyseinen toiminto ikään kuin kasvattaa pelaajan henkistä kapasiteettia – hänellä on enemmän tietoutta erilaisista loitsuista.

Kortista löytyvien tietojen perusteella kyseinen kortin hahmo, arkistonhoitaja, on ihmisvelho. Kyseistä arkistonhoitajaa kuvataan näin: ”Sit down and read. Educate yourself for the coming conflicts.” Joku voisi sanoa, että arkistojen syvin olemus on saatu tiivistettyä yllättävän hyvin kyseiseen kuvaukseen!

Hahmo kuvataan piirretyssä kuvituksessa fyysisesti melko heiveröisenä verrattuna moneen muuhun pelistä löytyvään monsteriin ja örkkiin, eli kyseisen arkistonhoitajan vahvuudet vaikuttaisivat olevan muualla kuin fyysisyydessä. Sen sijaan kortista löytyvän lainauksen mukaan arkistonhoitaja liitetään rauhallisuuteen, sivistämiseen ja valmistautumiseen.

Arkisto-aiheisia kortteja pelistä löytyy useampi. Erityisen mielenkiintoiselta vaikuttaa kortti Walking Archive, joka edustaa jonkinlaista arkistoaineistosta rakentunutta hirviötä:

Vaikka arkistoon ja arkistonhoitajiin löytyy pelistä viittauksia, ei näitä voine siltikään erityisen yleisinä vielä pitää. Erilaisia arkisto- tai arkistonhoitaja-kortteja pelistä löytyy 10-20, kun taas kortteja koko pelissä on yli 10 000 ja niitä tulee noin 600 lisää vuosittain.

Arkistonhoitajan pelihahmo tai arkistot yleisesti peleissä vaikuttaisivat siis olevan suhteellisen harvinainen ilmentymä. On mukavaa kuitenkin huomata, että arkistoa tai arkistonhoitajaakaan ei muistiorganisaatioiden edustajina olla pelintekijöiden puolelta täysin unohdettu silloin, kun pelihahmoja luodaan ja kehitetään. Liitetäänpä näihin vielä melko imartelevia ominaisuuksia kuten älykkyys ja tieto.

01 / Rangaistuksena arkistonhoitajuus Murdochin murhamysteereissä

Helmikuussa 2017 Liikearkistoyhdistyksen pitkäaikainen päätoimittaja  Osmo Palonen antoi meille vinkin blogitekstimme aiheeksi.

TV-sarjassa Murdochin murhamysteerit löytyy jakso nimeltä ”Lahjontatapaus” (”Bloody Hell”), jossa sekä lavastetulle konstaapelille että tarinan varsinaiseksi kelmiksi paljastuneelle poliisipäällikölle annetaan mielenkiintoinen vaihtoehto sovittaa tekonsa: he kumpikin voivat vankilareissun sijasta ryhtyä arkistoapulaisiksi.

Vankilatuomion ja eläke-etuuksiensa menetyksen pelossa sekä komisario että poliisipäällikkö valitsevat pitkin hampain arkistonhoitajan pestin. Kaupunginarkistossa kumpaakin vuorollaan odottaa melkoinen urakka, sillä koko arkistointijärjestelmä ollaan uusimassa: kaikki arkiston asiakirjat joudutaan rei’ittämään uudelleen. Arkistojohtaja on ylpeä uudistuksesta, jota hän kuvailee vallankumoukselliseksi.

Murhamysteerit

Arkistoapulaiseksi päätynyt poliisipäällikkö työurakkansa edessä. Murdochin murhamysteerit kausi 9, jakso 16/18.

Jakso on ollut katsottavissa Yle Areenasta, mutta valitettavasti katseltuaika on päättynyt. Pienen googlettelun tuloksena löysimme jakson englanninkielisen version Youtubesta (tosin huonolaatuisena). Linkitetystä videosta kannattaa katsoa ainakin kaksi kohtausta, jotka alkavat kohdilla 1:18:25 ja 1:21:08.

 

Tämänkertainen julkaisu on omistettu 28. joulukuuta 2017 poismenneen Osmo Palosen muistolle.

02 / Jumalat juhlivat öisin

Vastaani tuli jälleen yksi kuvaus asiantuntevasta mutta ei niin viehättävästä arkistonhoitajan hahmosta:

Menin alakertaan ja marssin ensimmäiseen näkemääni toimistoon. Etuhuoneen pöydän ääressä istui voileipää syömässä laiha, happaman näköinen nainen jolla oli roikkuva vaalea tukka.

“Minulla on ruokatunti”, hän sanoi. “Tule takaisin tunnin päästä.”

“Anteeksi. Minä vain etsin erään opettajan huonetta.”

“Minä olen arkistonhoitaja, en puhelinkeskus. Mutta ehkä minä tiedän. Kuka on kysymyksessä?” (s. 28-29)

[…]

He olivat aikeissa lähettää jonkun hakemaan Julianin Lyceumista, mutta sitten se nainen näki minut ikkunasta. Siellä oli varmaan miljoona ihmistä – se poliisi, dekaanin sihteeri, neljä tai viisi ihmistä hallin toiselta puolelta, se kaheli nainen arkistosta.” (s. 422-423)

Donna Tartt 2014: Jumalat juhlivat öisin. Helsinki: WSOY. Suom. Eva Siikarla.

00 / Chinatown – arkistosta korruption jäljille

Film noirista ammentavassa rikoselokuvassa  Chinatown (1974, ohj. Roman Polanski) aviorikoksiin erikoistunut yksityisetsivä Jake ”J.J.” Gittes (Jack Nicholson) päätyy selvittämään paikallisen vesilaitoksen hämärähommia.

Tavanomaiselta toimeksiannolta vaikuttanut keikka saa merkillisiä käänteitä, minkä seurauksena päähenkilö ajautuu yhä syvemmälle paikkakunnalla vallitsevan korruption syövereihin. Uteliaan etsivän tiet päätyvät lopulta arkistoon (”Hall of records”) etsimään tietoa L.A:n piirikunnan alueen maakaupoista.

Yhteistyö hieman virkaintoisen arkistovirkailijan kanssa ei ala mairittelevasti, sillä hän ei vaikuta kovin asiakaspalveluhenkiseltä. ”Tyhmiä itsestäänselvyyksiä” kyselevä asiakas vaikuttaa lähinnä häiritsevän arkistovirkailijan tärkeää työtä – sillä kaikkihan me tiedämme, etteivät Northwest Valleyn alueen kiinteistörekisterit sijaitse tässä arkistossa.

Gittes:       Mistä Nortwest Valleyn alueen kiinteistörekisterit
              löytyvät?

Virkailija:   Venturan piirikunnan tietoja ei säilytetä 
              arkistossamme.

Gittes:       Tyydyn sitten vain LA:n piirikunnan tietoihin.

Virkailija:   Rivi 23, C-osasto.

<Gittes lähtee kävelemään kohti arkistohyllyjä>

Gittes:       Mikä nipottaja.

Kun Gittes lopulta pääsee L.A.:n piirikunnan alueen kiinteistörekistereihin käsiksi, hän erehtyy kysymään arkistovirkailijalta nidettä lainaksi.

chinatown2

Periksiantamaton yksityisetsivämme ei tyydy arkistovirkailijan vastaukseen vaan ottaa oikeudet omiin käsiinsä.

rep3

Arkistoaineistojen tutkiminen kannatti, vaikka siinä jouduttiinkin käyttämään kyseenalaisia keinoja. Gittes saa nimittäin rekisterien avulla selville, että suuri osa alueen maista oli vaihtanut viime kuukausien aikana omistajaa. Tämän tiedon avulla etsivämme saa uuden johtolangan, jonka avulla juttu on mahdollista saada ratkaistuksi.

00 / Filmiarkisto johdattaa pahan juurille – The Canal (2014)

Arkistoprofession kuvaus on elokuvissa harvinaista, mutta vielä harvinaisempaa se tuntuu olevan kauhuelokuvissa. Irlantilaisessa kauhugenreen asettuvassa elokuvassa The Canal (2014) arkisto, ja nimenomaan audiovisuaalinen arkisto, on kuitenkin poikkeuksellisen vahvasti esillä. Elokuvan päähenkilönä työskentelee nimittäin elokuva-arkistonhoitaja David.

The Canal kertoo sekä päähenkilön perheen sisäisestä kriisistä että heidän asuintalonsa synkästä historiasta. Tarinan keskiössä on perheenisä David, joka työskentelee filmiarkistossa. Tarina saa alkusysäyksensä, kun David saa töissä käsiinsä vanhan 16 mm:n filmiaineiston. Materiaalia tutkimalla hänelle selviää, että heidän perheensä asuintalossa on tapahtunut murhia 1900-luvun alussa: perheenisä on tappanut sekä lapsensa että vaimonsa ja tehnyt tämän jälkeen itsemurhan. Tapaus jää piinaamaan Davidin mieltä, ja vähitellen hän alkaa epäillä, että talo on riivattu ja sen synkkä historia varjostaa asukkaita yhä.

Blogimme näkökulmasta erityisen kiintoisaa on elokuvan tapa kuvata arkistonhoitajan työtä ja yhteiskunnallista statusta ympäröivään maailmaan verrattuna. David esitetään depressiivisenä ja stressaantuneena hahmona, mutta syy ei löydy niinkään arkistonhoitajan työstä vaan kodin piiristä. Työ itsessään kuvataan elokuvassa melko vähän kuormittavaksi ja luonteeltaan sellaiseksi, jota ei päähenkilön lähipiirissä erityisemmin arvosteta. Arkistonhoitajan työllä ei toisin sanoen cocktail-kutsuilla juuri kerskailla – varsinkaan, kun päähenkilön vaimona sattuu olemaan menestyvä liikenainen, Alice. The Canalissa onkin osuva kohtaus, jossa arkistonhoitaja osallistuu kutsuille vaimonsa avecina:

canal2_pieni

[GIF 1] David ja Alice cocktail-kutsuilla.

Kaunis, sosiaalisesti lahjakas ja menestyvä vaimo on itse asiassa suurin syy Davidin kasvavaan ahdistukseen, sillä tämä epäilee vaimonsa olevan uskoton. Cocktail-kutsuilla vaimon miespuolinen liiketuttava tuntuu olevan kiinnostunut keskustelemaan Alicen kanssa ja sivuuttaa esittelytilanteessa Davidin kysäisemällä: “Niin etkös sinä ollut se kirjastonhoitaja?”. “Ei, vaan arkistonhoitaja”, Alice korjaa samalla, kun hän siirtyy liiketuttavansa johdattelemana toiseen seurueeseen jättäen Davidin yksin juhlien keskelle. Ilmeisesti on vielä hieman matkaa siihen, että arkistonhoitajan ammatti aiheuttaa seurapiireissä ihailua ja värinää.

Näin arkistoalan ammattilaisena on mielenkiintoista spekuloida, miksi elokuvan päähenkilöksi on valittu juuri arkistotyöntekijä. Mitä tällä on mahdollisesti haluttu katsojalle viestiä? The Canal on psykologinen kauhuelokuva, jossa katsoja joutuu lopulta kyseenalaistamaan omat ennakko-oletuksensa päähenkilön mielenterveydestä ja tapahtumien todellisesta kulusta. Aluksi nimittäin vaikuttaa siltä, että jokin ulkopuolinen paha henki riivaa taloa ja uhkaa sen asukkaita vuosikymmenestä toiseen. Arkistoaineistot osoittavat, että rakennuksella on synkkä historia – talossa on tapahtunut murhia.  Kun Davidin vaimo katoaa ja löydetään lopulta kuolleena, alkaa päähenkilö kerätä todistusaineistoa siitä, että heidän talossaan kummittelee.

canal_aavekuva_muokattu

[Kuva 1] Arkistonhoitaja aavejahdissa.

Davidin kuvaamalle videolle tallentuu outoja näkyjä, ja kummitukset näyttävät todella riivaavan asukkaita. Katsojalle halutaan tietoisesti luoda kuva kiltistä ja tunnollisesta perheenisästä, joka huolesta hätääntyneenä yrittää selvittää vaimonsa katoamista. Ei liene sattumaa, että Davidin ammatiksi on valittu juuri arkistonhoitaja – luotettava ja tunnollinen totuuden vartija. Stereotypiaa kuitenkin vähitellen rikotaan, kun tapahtumien todellinen kulku alkaa valjeta katsojalle. Arkistonhoitajan mielenlaatu asettuu kyseenalaiseksi viimeistään siinä vaiheessa, kun omistautumisesta talon kummitusten kuvaamiselle alkaa tulla pakkomielle…

Voisi sanoa, että The Canalissa päähenkilön rooli arkistonhoitajana on erityisen keskeinen tarinan rakentumisen kannalta, sillä päähenkilölle eteen tuleva audiovisuaalinen arkistoaineisto antaa motiivin tarinan myöhemmille tapahtumille, kun David alkaa penkoa talon historiaa. Esimerkiksi Roman Polanskin psykologista trilleriä edustavassa elokuvassa Vuokralainen (Le Locataire, 1976) päähenkilö Trelkovsky työskentelee niin ikään arkistotyöntekijänä, mutta päähenkilön työnkuvalle ei anneta elokuvassa sen suurempaa merkitystä. Vaikka molemmissa elokuvissa on kyse päähenkilön häiriintyneen mielen kuvauksesta, ei Polanskin elokuvassa ole juonenkulun kannalta keskeistä, mikä päähenkilön ammatti on.

lelocataire02-595x326

[Kuva 2] Ohjaaja Roman Polanski näyttelee itse arkistovirkailijana työskentelevää Trelkovskya elokuvassa Vuokralainen (1976).

Loppujen lopuksi The Canal edustaa kerronnaltaan tyypillistä psykologista trilleriä siinä suhteessa, että kerronta on rajoitettua ja subjektiivista: tapahtumat kuvataan päähenkilön näkökulmasta siten, että katsojalla on mahdollisuus päästä sisälle esimerkiksi päähenkilön uniin ja ajatuksiin. Kirjallisuustieteen termein voisi puhua sisäisestä fokalisaatiosta (Genette 1980), minkä avulla tarinaan luodaan tässä jännitystä: Katsoja havainnoi ainoastaan sen, minkä David tarinassa näkee ja kokee, mutta samalla Davidin havaintoihin on tarinan edetessä yhä vaikeampi luottaa. Lopulta on mahdotonta sanoa, mitkä tapahtumat ovat tarinan maailmassa todellisia ja mitkä taas päähenkilön harhaisen mielen kehittämiä kuvitelmia ja vääristyneitä tulkintoja. Vasta tarinan loppumetreillä, jossa subjektiivisen elokuvakerronnan näkökulma vaihtuu Davidista tämän poikaan, katsojalle tarjotaan selvää tulkintamallia tarinan tapahtumiin ja henkimaailman olemassaoloon.

Vaikka paljon on elokuvan juonesta tullut jo paljastetuksi, jääköön loppuratkaisu sentään avaamatta. Ehkäpä jollain blogin lukijoista heräsi kiinnostus tietää, miten murhamysteerin ja rikostutkinnan pyöritykseen joutuneen arkistonhoitajan lopulta käy. Luhistuuko koko elämä, vai löytyykö arkistoaineistosta lopulta todisteet yliluonnollisille ilmiöille ja oikeutus kasvavalle ahdistukselle..?

 

Lähteet:

Elokuvat:
The Canal, 2014. O: Ivan Kavanagh. Irlanti. 98min.
Vuokralainen (Le Locataire), 1974. O: Roman Polanski. Ranska. 125min.

Kirjallisuus:
Genette, Gérard: 1980: Narrative Discourse. Oxford: Blackwell.

Kuvalähteet:
GIF 1 ja Kuva 1: The Canal, 2014
Kuva 2: Vuokralainen, 1974. http://www.darksidereviews.com/wp-content/uploads/2015/10/LeLocataire02-595×326.jpg – käytetty 24.11.2016