04 / Muodikkaat arkistot

Arkistoviittauksiin törmää joskus yllättävissä paikoissa. Yksi tällaisiin lukeutuva on vaatekauppa. Silloin tällöin saattaa tulla huomanneeksi arkistoviittauksia uusien ja käyttämättömien vaatekappaleiden markkinoinnissa. Vaatteiden mallin tai malliston nimessä saatetaan mainita arkisto jossakin muodossa, tai vaatteiden annetaan ymmärtää olevan ikään kuin arkistosarjaa, vaikka ne ovatkin uusia ja käyttämättömiä pukineita. Arkistoja ja historiaa hyödynnetään muodin parissa varmasti paljon, sillä muoti ilmiönä perustuu  vahvasti kertaamiseen ja vanhojen muotivirtausten uudelleen hyödyntämiseen. Tässä kirjoituksessa nostan esiin muutamia esimerkkejä.

Arkisto-sanan käyttö vaikuttaisi olevan yleistä erityisesti farkkuihin liittyvässä markkinoinnissa. Useammalla farkkuvalmistajalla on oma “arkistosarjansa” eli oma arkistomallistonsa. Arkistosarjoja tai arkistoviittauksia farkkumallien nimissä on ainakin Selectedillä, Pepe Jeansilla, Levi Strauss Co.:lla, Leellä ja Nudie Jeansilla.

selected_arkistofarkut

Arkistot ovat inspiroineet vaatesuunnittelijoita.

Arkistotematiikkaa hyödyntää tuotteidensa markkinoinnissa myös muiden muassa yhdysvaltalainen kenkävalmistaja Red Wing. Heidän uusi Williston-mallistonsa esitellään ammentavan “arkistollisesta inspiraatiosta”, 1920- ja 1930-luvuilla käytetyistä kengistä. Kengän historiallista taustaa on vielä ryyditetty 1920-luvulta peräisin olevalla valokuvalla, joka on heidän omasta arkistostaan.

Mitä arkisto-termin käytöllä sitten uusien vaatekappaleiden kohdalla oikein haetaan? Viittaus historiaan tässä kontekstissa on ainakin ilmeinen. Maarit Grahnin mukaan yrityksen tavoissa hyödyntää omaa historiaansa, kulttuuriperintöään, voidaan erottaa piirteitä sekä monumentaalisesta että antikvaarisesta historian käytöstä.

Monumentaalinen historian käyttö tekee tietynlaisia täsmänostoja yrityksen historiasta, kun taas antikvaarinen käyttö tähtää jatkuvuuden tunteen etsimiseen. Yritykset pyrkivät antamaan näitä molempia keinoja hyödyntäen historiansa avulla asiakkaille  itsestään kuvaa luotettavina ja ennen kaikkea jatkuvuuteen tähtäävinä ja historiaa kunnioittavina toimijoina.

Muodin osalta arkistoviittaukset pyrkinevät luomaan käyttäjälle kuvaa vanhojen, hyväksi havaittujen vaatemallien hyödyntämisestä. Vähintäänkin ne ovat tuomassa esiin valmistajayrityksen pitkää historiaa, ja valmistajat käyttävät sitä markkinointikeinonaan, laadun takeena. Jos yrityksellä ei pitkää historiaa ole, he haluavat luoda kuvaa jatkuvuudesta ja heidän positiostaan osana muodin historiaa.

Ainakin farkkuvalmistaja Levi Strauss Co.:lla (tai tutummin vain Levi’s) on oma arkistonhoitajansa. Videolla haastateltu arkistonhoitaja kertoo, että Levi’s -yrityksen historia on hyvinkin monipuolinen ja että historian saatossa kertyneeseen aineistoon kohdistuu yrityksessä monenlaisia pyyntöjä ja käyttötarpeita. Tämän myötä yritys on alkanut kerätä omaa arkistoaan, joka koostuu perinteisten asiakirjojen lisäksi tekstiileistä, joita on aikanaan vaatteissa käytetty. Mainonnan ja markkinoinnin lisäksi arkiston aineistoa hyödynnetään uusien vaatemallistojen suunnittelussa.

Levi’s-esimerkistä on löydettävissä sekä antikvaarista että monumentaalista käyttötapaa: yhtäältä tuodaan kuva jatkuvuudesta ja pitkästä tekemisen perinteestä, toisaalta nostoja vanhoista mallistoista.

Vaikuttaisi siis siltä, että farkkutuottajien parissa historiaa ja arkistoja hyödynnetään melko laajalti ja monipuolisesti niin mainonnassa, brändien ylläpidossa kun uuden suunnittelussa. Ollaanpa Hollannissa perustamassa  jopa farkkuarkistoa, joka sisältää 501 erilaista farkkumallia eri valmistajilta aikaväliltä ”1940-2040”. Arkiston tarkoituksena on esitellä farkkujen historiaa, niiden vaikutusta kulttuuriin ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Aineiston on tarkoitus olla kaikkien käytettävissä fyysisesti ja sähköisesti, inspiraatioksi tai tutkimus- ja referenssikäyttöön, niin valmistajille kuin käyttäjillekin. Lisätietoa löytyy lähdeluettelosta löytyvästä linkistä.

Se, onko yllä mainitun farkkuarkiston tapauksessa kyseessä oikeasti arkisto vai ennemminkin museo tai kokoelma, lienee sivuseikka. Arkistoilla vaikuttaisi joka tapauksessa olevan selkeä paikkansa muodin maailmassa.

 

Lähteet:

Grahn, Maarit 2014: ”Perheyhtiö ja paikallisuus. A. Ahlström Osakeyhtiön historian perintö Noormarkussa.” Annales Universitatis Turkuensis C 374 Turun yliopisto

Levi’s-työntekijöiden haastattelu  https://vimeo.com/164454106 (Arkistonhoitajan haastattelu alkaa videolla ajassa 1:27)

Artikkeli Hollantiin perustettavasta farkkuarkistosta https://sourcingjournal.com/denim/denim-brands/denim-city-launches-indigo-archive-in-amsterdam-97615/ .

 

01 / Herra Arkisto tiedon jättiläisenä

Tapahtuipa eräänä torstai-iltana niin, että blogisti joutui hieraisemaan silmiään. Televisio oli jäänyt auki, ja MTV3-kanavalta oli juuri alkamassa Jahti-niminen TV-visailu. Ohjelmassa parrasvaloihin ilmestyi ylättäen Herra Arkisto. Mutta kuka hän on ja mistä kanavalle saapui?

Televisio-ohjelma Jahdin ideana on, että keskenään tuntemattomat kilpailijat muodostavat joukkueen, joka yrittää päihittää yhden tietoviisaan, eli jahtaajan, ja voittaa tästä suorituksesta palkinnoksi rahaa. Ohjelman kulkua ja jahtaajia kuvataan MTV3:n sivuilla näin:

Jahtaaja huohottaa kilpailijoiden niskaan askel askeleelta – ja yrittää ylivoimaisilla tiedoillaan saada joukkueen kiinni. Tiedon jättiläiset eli jahtaajat ovat Herra Arkisto, Terävä ja Besserwisser.

Ohjelmaan on siis luotu kolme äärimmäistä tietämystä edustavaa hahmoa – ja yksi näistä on Herra Arkisto.

MTV3:n verkkosivujen mukaan Herra Arkisto on oululainen arkistonhoitaja Eero Ylitalo, joka harrastaa tietovisailuja ja jolta eivät nimet tai vuosiluvut unohdu. Tämän lisäksi hahmoon liitetään esittelytekstissä ominaisuuksia, joita ei välttämättä kovin usein arkistonhoitajiin populaarikulttuurissa yhdistetä:

Herra Arkisto on piikikäs, säälimätön ja karismaattinen. Katsojana et haluaisi tätä sarkastista tietäjää vastaasi.

Yhden jakson otannalla vaikuttaisi siltä, että Herra Arkistolla on laaja-alainen yleissivistys ja erityisen hyvin hallussa mm. historia, taidehistoria ja kirjallisuus. Suurin osa kysymyksistä vaikuttaa olevan hänelle turhankin helppoja, sillä vastaukset niihin tulevat nopeasti, kuin apteekin tai arkiston hyllyltä ikään. Pientä päänvaivaa sen sijaan näyttäisivät aiheuttavan 2000-luvun populaarimusiikkiin sekä alkoholikulttuuriin liittyvät teemat. Esimerkiksi kysymykseen ”minkä drinkin lyhenne on GT?” ei jahtaajalta ainakaan kovan aikapaineen alla löydy oikeaa vastausta.

Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, miten Herra Arkiston käy tulevissa jahdeissa.

Lähteet:

https://www.mtv.fi/viihde/televisio/artikkeli/jahti-nahdaan-syksylla-televisiossa-tassa-ovat-jahtaajat/6946402#gs.cz9ajTY

00 / Siivoton juttu arkistossa

Leipäjonosta PK-yrittäjiksi

Siivoton juttu (1997) on Tapio Piiraisen ohjaama ja käsikirjoittama komedia lama-ajan Suomesta. (Ks. myös aiempi lama-ajan yrittäjyyttä käsittelevä blogikirjoituksemme Johanneksen Leipäpuusta.)

Elokuva on tarina Ranesta (Kai Lehtinen) ja Kokista (Pertti Koivula), sarjayrittäjistä. He ovat vakaasti päättäneet onnistua yksityisinä elinkeinonharjoittajina, vaikka laman koetellessa Suomea leipä joudutaan hakemaan leipäjonosta. Ruokaa ei voi ostaa velaksi, sillä ”yrittäjällä pitää olla luottotiedot kunnossa”, kuten Ranella on tapana todeta. Velkaongelmien välttämiseksi perheen aiemmat lainat lieneekin otettu vaimon nimiin.

Yrittäjäkaksikon reperturaari on laaja ja toimialoja syrjimätön. Heillä on aiempaa kokemusta mm. sähkövatkainten myynnistä, mutta  kauppa ei ole lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla. Kaksikko ei vastoinkäymisistä lannistu vaan päättää perustaa erikoissiivousfirman nimeltä ”SPESIAL SIIVOUS”. Pankki myöntää Ranelle 5000 markan lainan siivouskoneeseen, jonka kaverukset päättävät ostaa Kokin tuttavalta Pietulta Tukholmasta. Ideana on tarkoitus alkaa siivota koneavusteisesti kokolattiamattoja tai vaikkapa lentokoneita – mitä vaan.

Rane ja Kokki aloittavat alalla puhdistamalla kalusteita. Keikat ovat pieniä, joten toimintaa päätetään laajentaa ensin lentokoneisiin, lopulta kiinteistöihin. Kasvuyrittäjinä Rane ja Kokki eivät pelkää laajentaa toimintaansa.

Siivous- ja kiinteistöfirman pyörittäminen ei ole kuitenkaan niin helppoa kuin olisi aluksi voinut kuvitella:  PK-yrittäjän päivät ovat pitkiä ja riskit suuria, kun kiinteistöjä siivotaan ja huolletaan ilman minkäänlaista alan pohjakoulutusta tai kokemusta. Lopulta urakoita perutaan ja sopimuksia irtisanotaan kaksikon toilailujen vuoksi. Köyhyys ja leipäjono uhkaa taas miehiä, ellei uusia keikkoja saada sovittua.

SUPOn arkistot avautuvat

Tarina saa kohtalokkaan käänteen, kun Rane lupaa hoitaa tuttavan puolesta erikoissiivouksen SUPOn toimitalossa. Samalla ”yks tyyppi” tarjoutuu maksamaan kaksikolle siitä, että he ottavat toimitiloista kuvia siivouksen lomassa.

siivotonjuttu10

Siivouksen ja pienen keskinäisen sanailun tohkeessa Rane tulee kastelleeksi laitteellaan SUPOn herkkiä sähköisiä lukitusjärjestelmiä – järjestelmiin tulee oikosulku ja kaikki ovet avautuvat. Kaksikko päätyy harhailemaan huoneissa ja löytää lopulta arkiston.

Rane ja Kokki päättävät kaivaa eväsleipänsä esiin ja nauttivat ne arkiston asiakirjoja selaten. Kuvien ottamisesta heille maksettiin, joten he ottavat vielä ajastimella kuvan lounashetkestään Suojelupoliisin arkistossa.

siivotonjuttu5

Kaksikko suhtautuu yllättävän kriittisesti SUPOn asiakirjojen sisällön luotettavuuteen ja informaatioarvoon:

Kokki: ”Täällä sanotaan että Kekkonen oli muka joku… Timo. Eihän nää tiedä mitään. Kyllä Urkki oli Urkki vaikka voissa paistais.”

Rane: ”Ja täällä väitetään, että jotkut ministerit on ottanu muka lahjuksia elinkeinoelämältä. Kyllä se on paskapuhetta. Miks niitten tarvis maksaa lahjuksia? Nehän on muutenkin jo samaa mieltä.”

Kun siivouskeikka on saatu päätökseen, kaksikko luovuttaa lainaamansa kameran kuvineen miehelle, joka paljastuu toimittajaksi. Tämä kertoo, että kuvat saattavat päätyä lehteen, mutta että Ranen ja Kokin henkilöllisyys pidetään salassa.

Lööppiin päätyneestä kuvasta kaksikkoa on kuitenkin vaikea olla tunnistamatta:

siivotonjuttu6

”Spesial”-siivousta Pankin tietokonekeskuksessa

Suojeluspoliisin toimitilojen jälkeen Rane ja Kokki käyvät siivoamaan Pankin tietokonekeskusta. Poliisi on kuitenkin saanut selville lööppeihin päässeen kaksikon henkilöllisyyden ja tulee pidättämään heidät kesken siivouskeikan. Kyse ei ole ihan pienestä rikkeestä, sillä heitä epäillään maanpetoksesta.

Pidätyksen tohinassa Kokin avaama vesihana jää auki, kun poliisit taluttavat kaksikon kuulusteltaviksi. Vesi tulvii konesaliin, minkä lopputuloksena koneet kärähtävät ja sadantuhannen asiakkaan – mukaan lukien Ranen – lainatiedot katoavat pankin järjestelmistä. Velkoja ei enää ole.

”Sen ei pitänyt olla mahdollista, mutta asia on niin, että mikään ei oo mahdotonta.”

Vesivahinkojen tiedetään tuhonneen perinteisiä paperiarkistoja, mutta sähköisetkään eivät näytä olevan turvassa ainakaan näiltä kavereilta.


Elokuva on katsottavissa Yle Areenassa.

Kiitokset vinkistä Juusolle!

Lähteet:

Siivoton juttu, 1997. O: Tapio Piirainen. Suomi: 100 min.

00 / Rogue One: A Star Wars Story

Tähtien sota -postauksemme 00 / Tähtien sota: Episodi II – Kloonien hyökkäys saa jatkoa.

Vuoden 2002 Kloonien hyökkäyksessä käsiteltiin arkiston roolia muistiorganisaationa, mutta 2016 ensi-iltansa saanut itsenäinen Tähtien sota -antologiaelokuva Rogue One pureutuu vielä syvemmin arkistoaineistojen löydettävyyteen ja uudelleenkäyttöön.

On yleisesti tiedossa, että arkistosta löytyville asiakirjoille on lukemattomia käyttötarkoituksia. Asiakirjojen myöhempi käyttö voikin poiketa täysin siitä, mihin tarkoitukseen julkinen tai yksityinen organisaatio on asiakirjan alun perin luonut. Organisaation laatimat asiakirjat voivat myöhemmin toimia paitsi voimassaolevan valta-aseman vahvistajana myös yksilöjen aseena heidän kamppaillessaan vallalla olevan tahon harjoittamaa sortoa vastaan. Arkistoista löytyvillä asiakirjoilla voidaan esimerkiksi turvata tulevaisuuden kansalaisille oikeus saada tietoa ja taistella omista oikeuksistaan. Britanniassa vastikään uutisoitiin tapauksesta, jossa vanhojen maahantulokorttien massahävittäminen vaikeutti monien siirtolaisten mahdollisuutta hakea maan kansalaisuutta.

Arkistoissa piilee vallankäytön mahdollisuus. Näin on myös Tähtien sota -universumissa, jossa valllalla olevan Imperiumin omaa sotavarustelua varten laadittua asiakirjaa pyritään käyttämään aseena heitä vastaan. Elokuvassa Rogue One: A Star Wars Story joukko kapinallisia ottaa tehtäväkseen tuhota Imperiumin rakentaman aseen, Kuolemantähden, varastamalla arkistosta rakennustekniset piirustukset. Asiakirjat kiinnostavat kapinallisia, sillä Kuolontähden pääarkkitehti on tarkoituksella rakennuttanut aseeseen heikkouden, jonka sijainti selviää piirustuksista.

Vaikeaksi kapinallisten tehtävän tekevät arkiston haastava sijainti eristetyllä Scarifin planeetalla ja siellä olevat järeät turvatoimet. Vastassa ei ole aivan tavanomaisia arkistojen turvatoimia, vaan sotilaita ja aseellisia turvajärjestelmiä. Turvavarustelu viittaa siihen, että kyseisessä arkistossa näytetään säilyttävän erittäin salaista aineistoa.

Rogue_One_arkisto

Scarifin arkisto poikkeaa arkkitehtuuriltaan jonkin verran tavanomaisesta arkistorakennuksesta.

Kun elokuvan sankarit Jyn ja Cassian lopulta pääsevät käsiksi arkistoon, tai pitäisikö sanoa tietokantaan, eivät vaikeudet vielä lopu. Haasteita heille tuottaa tiedonhaku. Arkistoaineiston hakumekanismi on robottiavusteista ja itse aineisto haetaan luokitusten mukaisesti, mutta suuresta aineistomassasta johtuen oikean asiakirjan löytäminen ei näytä alkuun luonnistuvan. Tilannetta ei varmastikaan helpota se, että hakijoilla on kirjaimellisesti hengenhätä; turvatoimista vastaava imperiumi pyrkii samaan aikaan eliminoimaan tunkeilijat. Lopulta oikeat piirustukset löytyvät – pääarkkitehti on kätkenyt luokituksen nimeen vihjeen, joka aukeaa tämän tyttärelle Jynille.

Rogue_One_arkisto_kiipeily2

Sankarit kiipeämässä kohti arkistoaineistoa.

Useimmiten arkistot ovat elokuvissa sivujuonteita: paikkoja, joista saadaan joko vahvistusta tai heikennystä oletetuille tiedoille tai jopa täysin uutta tietoa, mutta jonka pohjalta yhtä kaikki elokuvan tarinassa päästään etenemään kohti varsinaista huipennusta. Harvemmin elokuvan tarinan lopullinen päämäärä ja huipennuksen kohde on arkisto, kuten Rogue One -elokuvassa. Arkisto ja sen sisältämä yksittäinen asiakirja on se, jota kohti koko elokuvan tarina rakentuu ja huipentuu.

 

Lähteet:

Gentleman, Amelia 2018: ”Home Office destroyed Windrush landing cards, says ex-staffer”.  The Guardian. https://www.theguardian.com/uk-news/2018/apr/17/home-office-destroyed-windrush-landing-cards-says-ex-staffer

Ketelaar, Eric 2005: “Recordkeeping and societal power” – Archives: Recordkeeping in Society. Toim. Sue McKemmish (et al). Wagga Wagga: Centre for Information Studies, 277–297.

Rogue One:  A Star Wars Story, 2016. O: Gareth Edwards. Yhdysvallat. 133min.

 

05 / En oo kuullut mitään

Aikaisempi musiikkiteemainen julkaisumme saa jatkoa, sillä saimme lukijavinkin arkisto-aiheisesta rock-kappaleesta.

Kolmas Nainen -yhtyeen albumilta Onnen oikotiellä (1994) löytyy kappale ”En oo kuullut mitään”, jossa laulun puhuja, eli ”lyyrinen minä”, kertoo naapurin väkivaltaisesta perheenisästä: ensimmäisessä säkeistössä miehen kerrotaan pahoinpidelleen vaimonsa, kolmannessa säkeistössä kuvataan tyttären hiipivän salaa pommisuojaan karkuun isältään.

Laulu jatkuu:

En oo kuullu mitään
Jos multa kysytään
En ala sekaantumaan
Toisten elämään
En oo kuullu
Mä en oo kuullu mitään
Jokainen kai pitää huolta itsestään

Verestävin silmin lähdin töihin virastoon
Jossa toistaiseksi verovaroin työllistetty oon
Asioita aakkosjärjestykseen laitetaan
Ja jokainen on yhtälailla kade paikastaan

Yhteiskunta on palkannut kappaleen puhujan verovaroin aakkostamaan asioita arkistossa. Arkistovirkailijana toimiva puhuja kokee olevansa objektiivinen tarkkailija, joka ei halua puuttua ympäristön tapahtumiin – vaikka ne kuinka epäoikeudenmukaisilta tuntuvatkin. Hän pysyttelee tietoisesti piilossa, ja näin hän välttyy itse joutumasta hankaluuksiin. Jos joku kysyy, hän ei ole kuullut mitään.

Pekka Henttonen kirjoitti vastikään Faili-lehdessä ja blogissaan arkistoaktivismista. Kirjoituksessaan Henttonen pohtii kysymystä siitä, mikä on arkistonhoitajan eettinen tehtävä ja profession rooli yhteiskunnassa. Olisiko arkistonhoitajan aktiivisesti puututtava näkemäänsä epäoikeudenmukaisuuteen, vai onko arkistonhoitajan tehtävä yksinkertaisesti dokumentoida yhteiskunnan tapahtumia?

Kolmannen naisen kappaleen lyriikoissa puhuja on ajautunut ajattelemaan, että jokaisen on pidettävä huolta vain omista asioistaan. Puhujan arvomaailma tuntuu olevan kokonaisuudessaan niin kyyninen, että väkisinkin alkaa ajatella, yrittääkö tekstin sisäistekijä vinkata vastaanottajalle jotakin. Kappale pistää pohtimaan, millaista tulevaisuuden yhteiskuntaa rakennamme, jos suljemme korvamme toisten avunhuudoilta.

Kiitos juttuvinkistä Pentti Latva-Koivistolle.

 

Lähteet:

Henttonen, Pekka 2018: ”Arkistonhoitajasta aktivistiksi?”. Asiakirjahallinnan reunamerkintöjä -blogi.

Kolmas Nainen – ”En oo kuullut mitään” – (albumilta Onnen oikotiellä, 1994)

Tieteen termipankki

00 / Tähtien sota: Episodi II – Kloonien hyökkäys

Maailmanlaajuiseen suosioon nousseessa Tähtien sota -elokuvasarjassa käsitellään arkiston roolia muistiorganisaationa. Arkisto nousee esille ainakin kahdessa Tähtien sota -elokuvassa. Ensimmäinen blogipäivityksemme käsittelee elokuvista vanhempaa, vuonna 2002 ensi-iltansa saanutta Kloonien hyökkästä.

Episodi II – Kloonien hyökkäys (Star Wars: Episode II – Attack of the Clones) on julkaisujärjestyksessään elokuvasarjan viides osa. Tapahtumat sijoittuvat noin kymmenen vuoden päähän Episodi I:n tapahtumista. Galaksi on ajautumassa sotaan, kun Galaktista tasavaltaa uhkaa Yhdistyneiden aurinkokuntien konfederaatio -niminen separatistijärjestö.

Jediritari Obi-Wan Kenobi vierailee Tasavallan Jedi-arkistossa yrittäen löytää tietoa mystisestä Kaminon planeetasta. Jedi on kiinnostunut Kaminosta, sillä planeetalla kloonataan suurta klooniarmeijaa, jonka malliksi on valittu palkkionmetsästäjä Jango Fett. Obi Wan Kenobi haluaa löytää Fettin, jonka tiedetään olevan vastuussa senaattorin murhayrityksestä.

Arkistonhoitaja ei kuitenkaan löydä planeetan sijaintitietoa tietokannasta. Koska planeettaa ei ole arkistossa, sitä ei voi olla olemassa:

jos ei arkistossa sitä ei ole.gif

 

Lähteet:

Wookieepedia – The Star Wars Wiki. starwars.wikia.com

Tähtien sota: Episodi II – Kloonien sota (Star Wars: Episode II – Attack of the Clones), 2002. O: George Lucas. Yhdysvallat. 142min.

 

 

 

06 / Maagillisia arkistonhoitajia ja arkistoja fantasiakorttipelissä Magic: The Gathering

Elokuvissa, tv-sarjoissa ja kirjallisuudessa arkistojen ja arkistonhoitajien ilmeneminen on yllättävän yleistä. Mutta mikä onkaan tilanne peleissä, digitaalisissa tai analogisissa?  Pintaa joutuu raaputtamaan ehkä hieman syvemmin, mutta kyllä myös peleistä löytyy omat arkistoviittauksensa.  Yhtenä esimerkkinä nostettakoon esiin fantasiakorttipelien aatelisiin kuuluva Magic: The Gathering.

Magic: The Gathering -fantasiakorttipeli on oman genrensä pioneeri ja klassikko, jonka parista löytyy edelleen valtavasti pelaajia ympäri maailman. Kyseessä on keräilykorttipeli, jonka perusideana on simuloida kilpailutilanne kahden velhon välillä. Tämä kilpailutilanne luodaan korttipakoiksi kerätyin kortein, ja jokaisella kortilla on jokin tietty funktio. Korttityyppejä pelissä on lukuisia ja ne saattavat olla esimerkiksi resursseja, loitsuja tai erilaisia hahmoja. Nämä kaikki sisältävät erilaisia ominaisuuksia, joita pelaaja voi käyttää haluamallaan hetkellä. Pelaajat keräävät pelikorteista mieleisensä pakan ja pelaavat keskenään toisiansa vastaan nostaen vuorollaan omista pakoistaan kortteja. Pelin tavoitteena on päihittää toinen velho eli vastapuolen pelaaja.

Pelistä löytyy myös useampi viittaus arkistoihin ja arkistonhoitajiin. Annettakoon esimerkkinä pelikortti/-hahmo nimeltä The Archivist. Kortin pelimekaanisena kykynä on nostaa uusi kortti pakasta. Vaatisi syvempää ymmärrystä pelistä, että voisi suhteuttaa kortin toimivuus ja arvo suhteessa muihin mahdollisiin kortteihin. Kyvyn taustalla kuitenkin on idea siitä, että kyseinen toiminto ikään kuin kasvattaa pelaajan henkistä kapasiteettia – hänellä on enemmän tietoutta erilaisista loitsuista.

Kortista löytyvien tietojen perusteella kyseinen kortin hahmo, arkistonhoitaja, on ihmisvelho. Kyseistä arkistonhoitajaa kuvataan näin: ”Sit down and read. Educate yourself for the coming conflicts.” Joku voisi sanoa, että arkistojen syvin olemus on saatu tiivistettyä yllättävän hyvin kyseiseen kuvaukseen!

Hahmo kuvataan piirretyssä kuvituksessa fyysisesti melko heiveröisenä verrattuna moneen muuhun pelistä löytyvään monsteriin ja örkkiin, eli kyseisen arkistonhoitajan vahvuudet vaikuttaisivat olevan muualla kuin fyysisyydessä. Sen sijaan kortista löytyvän lainauksen mukaan arkistonhoitaja liitetään rauhallisuuteen, sivistämiseen ja valmistautumiseen.

Arkisto-aiheisia kortteja pelistä löytyy useampi. Erityisen mielenkiintoiselta vaikuttaa kortti Walking Archive, joka edustaa jonkinlaista arkistoaineistosta rakentunutta hirviötä:

Vaikka arkistoon ja arkistonhoitajiin löytyy pelistä viittauksia, ei näitä voine siltikään erityisen yleisinä vielä pitää. Erilaisia arkisto- tai arkistonhoitaja-kortteja pelistä löytyy 10-20, kun taas kortteja koko pelissä on yli 10 000 ja niitä tulee noin 600 lisää vuosittain.

Arkistonhoitajan pelihahmo tai arkistot yleisesti peleissä vaikuttaisivat siis olevan suhteellisen harvinainen ilmentymä. On mukavaa kuitenkin huomata, että arkistoa tai arkistonhoitajaakaan ei muistiorganisaatioiden edustajina olla pelintekijöiden puolelta täysin unohdettu silloin, kun pelihahmoja luodaan ja kehitetään. Liitetäänpä näihin vielä melko imartelevia ominaisuuksia kuten älykkyys ja tieto.

02 / Taivaallinen arkisto

Andrew Michael Hurleyn  romaani Hylätty ranta kertoo uskonnollisen yhteisön matkasta Luoteis-Englantiin karulle Loneyn  rantakaistaleelle. Matkaa varjostavat sekä yhteisön rakastetun johtohahmon Isä Wilfredin äkillinen poismeno että koko paikan painostava ja pahaenteinen tunnelma.

Tapaturmaisesti kuollut Isä Wilfred oli ennättänyt pohtia päiväkirjassaan uskovaisten ja ”toisen maailman ihmisten” välistä perustavanlaatuista eroa seuraavasti:

Heidän maailmassaan vallitsi yhä syyn ja seurauksen laki. Jos ihmiset tekivät syntiä, he kävivät ripillä ja saivat syntinsä anteeksi. Jos he tekivät hyvää, he saisivat siitä palkinnon taivaassa. Toisessa maailmassa mistään ei enää seurannut mitään. Tai joutuivathan ihmiset tietysti vankilaan ja niin edespäin – hän oli nuorempana käynyt tapaamassa joka lajia: raiskaajia ja murhaajia ja parantumattomia varkaita – mutta useimmille siinä oli kysymys vain väliaikaisesta vapauden menettämisestä. He eivät juuri piitanneet – jos piittasivat lainkaan  – heitä odottavasta ikuisesta vapaudesta tai vankeudesta. Arkistokansio, joka jossakin toimistossa otettaisiin esille, kun he seuraavan kerran jäisivät kiinni, oli heidän syntiensä ainoa perintö. He vähät välittivät merkinnästä, joka oli tehty paljon suurempaan tilinteon kirjaan. (Hylätty ranta, 388 – 389.)

Näin se on nähtävä. Tämän maailman byrokratian rattaissa synnit kirjataan siistissä järjestyksessä arkistokansioon, josta ne aikanaan luetellaan syytetylle tuomionjakoa varten. Mutta onko jossain olemassa vielä suurempi arkisto, jossa taivaalliset arkistosihteerit kirjaavat tapahtumia vieläkin suurempaan tilinteon kirjaan?

 

Lähde:

Hurley, Andrew Michael 2016: Hylätty ranta. Suom. Jaakko Kankaanpää. Helsinki: WSOY.

 

01 / Rangaistuksena arkistonhoitajuus Murdochin murhamysteereissä

Helmikuussa 2017 Liikearkistoyhdistyksen pitkäaikainen päätoimittaja  Osmo Palonen antoi meille vinkin blogitekstimme aiheeksi.

TV-sarjassa Murdochin murhamysteerit löytyy jakso nimeltä ”Lahjontatapaus” (”Bloody Hell”), jossa sekä lavastetulle konstaapelille että tarinan varsinaiseksi kelmiksi paljastuneelle poliisipäällikölle annetaan mielenkiintoinen vaihtoehto sovittaa tekonsa: he kumpikin voivat vankilareissun sijasta ryhtyä arkistoapulaisiksi.

Vankilatuomion ja eläke-etuuksiensa menetyksen pelossa sekä komisario että poliisipäällikkö valitsevat pitkin hampain arkistonhoitajan pestin. Kaupunginarkistossa kumpaakin vuorollaan odottaa melkoinen urakka, sillä koko arkistointijärjestelmä ollaan uusimassa: kaikki arkiston asiakirjat joudutaan rei’ittämään uudelleen. Arkistojohtaja on ylpeä uudistuksesta, jota hän kuvailee vallankumoukselliseksi.

Murhamysteerit

Arkistoapulaiseksi päätynyt poliisipäällikkö työurakkansa edessä. Murdochin murhamysteerit kausi 9, jakso 16/18.

Jakso on ollut katsottavissa Yle Areenasta, mutta valitettavasti katseltuaika on päättynyt. Pienen googlettelun tuloksena löysimme jakson englanninkielisen version Youtubesta (tosin huonolaatuisena). Linkitetystä videosta kannattaa katsoa ainakin kaksi kohtausta, jotka alkavat kohdilla 1:18:25 ja 1:21:08.

 

Tämänkertainen julkaisu on omistettu 28. joulukuuta 2017 poismenneen Osmo Palosen muistolle.

03 / Strippisarjakuvat, osa 3 – asiakirjojen hävitystä B. Virtasessa

Blogissamme jo aiemmin esitellyssä B. Virtanen -sarjakuvassa asiakirjoja hävitetään usein luovin menetelmin. Tässä koottuna muutama strippi, jotka pureutuvat asiakirjojen hävitykseen hieman erilaisista näkökulmista. Sekä perusteet hävittämiselle että hävittämistapa vaihtelevat:

B-Virtasen konttorikirja_s24

B-Virtasen konttorikirja_s50-51

B-Virtanen_Arkistot avautuvat_s22

 

 

Lähteet:

Heilä, I. (1997). B. Virtanen: Arkistot avautuvat. Arktinen banaani.

Heilä, I. (2007). B. Virtasen konttorikirja. Arktinen banaani.