00 / Rogue One: A Star Wars Story

Tähtien sota -postauksemme 00 / Tähtien sota: Episodi II – Kloonien hyökkäys saa jatkoa.

Vuoden 2002 Kloonien hyökkäyksessä käsiteltiin arkiston roolia muistiorganisaationa, mutta 2016 ensi-iltansa saanut itsenäinen Tähtien sota -antologiaelokuva Rogue One pureutuu vielä syvemmin arkistoaineistojen löydettävyyteen ja uudelleenkäyttöön.

On yleisesti tiedossa, että arkistosta löytyville asiakirjoille on lukemattomia käyttötarkoituksia. Asiakirjojen myöhempi käyttö voikin poiketa täysin siitä, mihin tarkoitukseen julkinen tai yksityinen organisaatio on asiakirjan alun perin luonut. Organisaation laatimat asiakirjat voivat myöhemmin toimia paitsi voimassaolevan valta-aseman vahvistajana myös yksilöjen aseena heidän kamppaillessaan vallalla olevan tahon harjoittamaa sortoa vastaan. Arkistoista löytyvillä asiakirjoilla voidaan esimerkiksi turvata tulevaisuuden kansalaisille oikeus saada tietoa ja taistella omista oikeuksistaan. Britanniassa vastikään uutisoitiin tapauksesta, jossa vanhojen maahantulokorttien massahävittäminen vaikeutti monien siirtolaisten mahdollisuutta hakea maan kansalaisuutta.

Arkistoissa piilee vallankäytön mahdollisuus. Näin on myös Tähtien sota -universumissa, jossa valllalla olevan Imperiumin omaa sotavarustelua varten laadittua asiakirjaa pyritään käyttämään aseena heitä vastaan. Elokuvassa Rogue One: A Star Wars Story joukko kapinallisia ottaa tehtäväkseen tuhota Imperiumin rakentaman aseen, Kuolemantähden, varastamalla arkistosta rakennustekniset piirustukset. Asiakirjat kiinnostavat kapinallisia, sillä Kuolontähden pääarkkitehti on tarkoituksella rakennuttanut aseeseen heikkouden, jonka sijainti selviää piirustuksista.

Vaikeaksi kapinallisten tehtävän tekevät arkiston haastava sijainti eristetyllä Scarifin planeetalla ja siellä olevat järeät turvatoimet. Vastassa ei ole aivan tavanomaisia arkistojen turvatoimia, vaan sotilaita ja aseellisia turvajärjestelmiä. Turvavarustelu viittaa siihen, että kyseisessä arkistossa näytetään säilyttävän erittäin salaista aineistoa.

Rogue_One_arkisto

Scarifin arkisto poikkeaa arkkitehtuuriltaan jonkin verran tavanomaisesta arkistorakennuksesta.

Kun elokuvan sankarit Jyn ja Cassian lopulta pääsevät käsiksi arkistoon, tai pitäisikö sanoa tietokantaan, eivät vaikeudet vielä lopu. Haasteita heille tuottaa tiedonhaku. Arkistoaineiston hakumekanismi on robottiavusteista ja itse aineisto haetaan luokitusten mukaisesti, mutta suuresta aineistomassasta johtuen oikean asiakirjan löytäminen ei näytä alkuun luonnistuvan. Tilannetta ei varmastikaan helpota se, että hakijoilla on kirjaimellisesti hengenhätä; turvatoimista vastaava imperiumi pyrkii samaan aikaan eliminoimaan tunkeilijat. Lopulta oikeat piirustukset löytyvät – pääarkkitehti on kätkenyt luokituksen nimeen vihjeen, joka aukeaa tämän tyttärelle Jynille.

Rogue_One_arkisto_kiipeily2

Sankarit kiipeämässä kohti arkistoaineistoa.

Useimmiten arkistot ovat elokuvissa sivujuonteita: paikkoja, joista saadaan joko vahvistusta tai heikennystä oletetuille tiedoille tai jopa täysin uutta tietoa, mutta jonka pohjalta yhtä kaikki elokuvan tarinassa päästään etenemään kohti varsinaista huipennusta. Harvemmin elokuvan tarinan lopullinen päämäärä ja huipennuksen kohde on arkisto, kuten Rogue One -elokuvassa. Arkisto ja sen sisältämä yksittäinen asiakirja on se, jota kohti koko elokuvan tarina rakentuu ja huipentuu.

 

Lähteet:

Gentleman, Amelia 2018: ”Home Office destroyed Windrush landing cards, says ex-staffer”.  The Guardian. https://www.theguardian.com/uk-news/2018/apr/17/home-office-destroyed-windrush-landing-cards-says-ex-staffer

Ketelaar, Eric 2005: “Recordkeeping and societal power” – Archives: Recordkeeping in Society. Toim. Sue McKemmish (et al). Wagga Wagga: Centre for Information Studies, 277–297.

Rogue One:  A Star Wars Story, 2016. O: Gareth Edwards. Yhdysvallat. 133min.

 

Mainokset

01 / ”En mä voi antaa mitään listoja, ku ei mulla oo mitään listoja…enää” – julkisuusperiaate Noin viikon uutisissa

Torstaina 28.9.2017 Ylen ajankohtaissatiiri Noin viikon uutisissa käsiteltiin julkisuusperiaatetta. Viime päivinä uutisotsikoihin on noussut eduskunnan halu kieltäytyä luovuttamasta tietoja vierailijatietoja.

Vaikka muutaman vuoden kestäneen oikeudenkäyntiprosessin päätteeksi korkein hallinto-oikeus päätti vierailijalistojen olevan julkisia, eduskunnan turvajohtaja ei suostu antamaan tietoja vedoten listojen olevan tarpeettomia henkilörekisterejä. Julkisuuslakia nyt ainakin periaatteessa noudatetaan, mutta listoja ei edelleenkään luovuteta: vierailijatietoja ei anneta ulkopuolisille kesken päivän, ja ne tuhotaan päivän päätteeksi.

Kuvakaappaus ohjelmasta:

eduskuntasilppuri

Jakso on katsottavissa Yle Areenassa. Julkisuusperiaatteen noudattamista käsitellään kohdasta 09:30 alkaen: https://areena.yle.fi/1-4201028

01 / Takaa-ajoa arkistossa – Valtakunta II

Krogshøj ja Mogge keskustelevat todisteen kätkemisestä:

[Krogshøj]    	Arvaa mihin piilotin sen!
[Mogge]    	Taatusti nokkelaan paikkaan.
[Krogshøj]   	Siitä voit olla varma!
		Sanopa mistä kukaan ei ikinä arvaisi etsiä.
[Mogge]   	Patjan altako?
[Krogshøj]   	On vain yksi kätkö, josta kukaan ei hoksaa etsiä sitä.
		Arkistosta.
[Mogge]   	Hiton ovelaa.
[Krogshøj]    	Väärin arkistoitu paperi katoaa ikiajoiksi.
		Ovelin vetoni on kuitenkin se, 
		että piilotin sen mappiin, 
		jota kukaan ei kuuna päivänä avaa.
[Mogge]    	Mihin sitten?
[Krogshøj]    	Steeleman-raportin väliin.
		Steelemanin työryhmän selvitys tammikuulta 1991, 
		sairaaloiden johtamisstrategioiden 
		yhtäläisyyksistä. Ainuttakaan yhtäläisyyttä ei mainita,
		vaikka sivuja 789! 
		Raportti on surkeinta soopaa, mitä koskaan on painettu.
		Edes Steeleman ei jaksanu lukea sitä loppuun.
[Mogge]   	Helkkari!

 

Arkistot ja asiakirjahallinta kulkevat mukana Lars von Trierin Valtakunnan toisellakin tuotantokaudella. (Ks. ensimmäistä tuotantokautta käsittelevä blogipostaus tästä.) Neurokirurgi Stig Helmeriä syytetään Mona-nimisen tytön epäonnistuneesta leikkauksesta, mutta ainoa kirjallinen todiste tapahtumasta on anestesialääkärin raportti, jonka arkistokappale on säilynyt koskemattomana.

Toisella tuotantokaudella raportin käsiinsä saanut osaston apulaisylilääkäri Krogshøj haluaa pitää todisteen visusti itsellään, sillä raportin avulla tämä voi sopivan paikan tullen kiristää Helmeriä asiassa kuin asiassa. Helmer saa kuitenkin lääketieteenopiskelija Moggen kautta tietää, että Krogshøj on päättänyt piilottaa todistusaineiston arkistoon. Väärään paikkaan laitettua asiakirjaa kun on arkistosta yhtä vaivalloista etsiä kuin neulaa heinäsuovasta. Todiste on Krogshøjn mukaan tylsyydestään tunnetun Steeleman-raportin välissä yhtä hyvässä tallessa kuin se olisi “ruotsalaisessa pankissa”! (Vertauskuva on samalla isku suoraan vasten Helmerin kasvoja: tämä kun jaksaa muistuttaa tanskalaisia kollegoitaan ruotsalaisten paremmuudesta asiassa kuin asiassa.)

Krogshøjn nerokas suunnitelma asiakirjan piilottamisesta menee lopulta mönkään. Asiakirjan tulee nimittäin löytäneeksi sairaalan hoitaja/lääkäri Rigmor, jonka kanssa Helmerillä on ollut kehkeillä työpaikkaromanssi. Rigmor päätyy arkistoon, sillä hän yrittää löytää unettomuusongelmaansa apua jostakin mahdottoman unettavasta luettavasta – Steelman-raportista. Raporttia lukiessaan hän tulee löytäneeksi Krogshøjn piilottaman anestesialääkärin raportin, joka osoittautuukin oivaksi keinoksi kiristää Helmer hänen kanssaan avioliiton satamaan. Krogshøjn virheestä viisastuneena Rigmor ei enää päätäkään tallettaa asiakirjaa arkistoon, joka on kuin ruotsalainen pankki, vaan hän toimittaa asiakirjan aitoon ruotsalaiseen pankkiin. Tämän kuultuaan Helmer ei voi muuta kuin luovuttaa ja avioitua Rigmorin kanssa – peli on menetetty.

Mutta mitä tästä opimme? Tapahtumien opetuksena voinemme pitää, että arkisto ei ole pankin veroinen piilopaikka: jopa kaikista tylsimmille ja sisällöltään vähäpätöisimmille asiakirjoille voi löytyä käyttöä. Kaikki asiakirjat ovat arvokkaita, kysymys on ainoastaan käyttäjän näkökulmasta ja intresseistä!

vlcsnap-2016-12-22-20h14m07s591

Toisen tuotantokauden toiseksi viimeisessä jaksossa nähdään loistava takaa-ajokohtaus, joka sijoittuu – yllätys, yllätys – arkistoon. Helmer, joka on joutunut pyörätuoliin loukattuaan itsensä, rullaa tuolillaan arkistoon napatakseen raportin. Krogshøj kulkee sattumalta avonaisen arkisto-oven kohdalle ja päättää tarkistaa, mitä arkistossa tapahtuu. Nähdessään pyörätuoli-Helmerin epäilyttävä asiakirja suussaan tämä ryntää kohti ruotsalaislääkäriä. Ennen kuin Krogshøj ehtii napata Helmerin paiskaa Mogge paniikissa arkiston oven kiinni ja samalla arkiston liiketunnistukseen perustuva hälytysjärjestelmä (tuttu jo 1. tuotantokaudelta) aktivoituu. Tämä pakottaa sekä Helmerin että Krogshøjn jähmettymään niille sijoilleen. Krogshøj äkkää liiketunnistimen olevan ikivanha ja mahdollistavan hyvin pienen ja rauhallisen liikkeen ilman, että hälytysjärjestelmä laukeaa. Näin hän alkaa hyvin hitaasti mutta varmasti lähestyä Helmeriä. Tanskalaisen harmiksi myös ruotsalainen tajuaa jutun juonen ja alkaa itse hivuttautua hiljalleen kohti arkiston takaovea.

Seuraa takaa-ajokohtaus, joka hätyyttelee televisiohistorian ennätystenkirjoja kahdellakin tavalla: Se saattaa ensinnäkin olla ainoa takaa-ajokohtaus, joka sijoittuu arkistoon. Toisekseen, se saattaa olla kaikkien aikojen hidastempoisin takaa-ajo molempien osapuolten hivuttautuessa todella varovasti sipsuttaen eteenpäin. Kohtauksen kruunaa nopeatempoinen takaa-ajomusiikki. Kannattaa katsoa:

Linkki YouTubeen (vain alkuperäiskielellä, ikävä kyllä)

 

Lähteet:

Valtakunta, toinen tuotantokausi (Riget, 1997). O: Lars Von Trier. Tanska.

10 / Asiakirjat osana taideinstallaatiota

Asiakirjoja löytyy läpi kulttuurin kentän ja nyt todistetusti jopa taiteesta. Tamperelaisessa Mältinrannan taidekeskuksessa on maaliskuun loppuun saakka esillä interaktiivinen installaatio, jonka pääosassa on asiakirja. Vaikkei taideinstallaatio varsinaisesti populaarikulttuuria olekaan, halusimme nostaa teoksen esiin blogissa.

Teoksessaan ”Salaisten TTIP-asiakirjojen lukusali” (2017) Arsi Keva ottaa kantaa asiakirjojen salassapitoon ja rooliin osana byrokraattista koneistoa, joka hankaloittaa kansalaisen mahdollisuutta seurata ja perehtyä keskeisiin valmistelussa oleviin päätöksiin ja kansainvälisiin sopimuksiin.

Installaatio koostuu yhden hengen tutkijasalista, jonka pöydällä TTIP-asiakirjat ovat. Asiakirjoihin tutustuakseen museokävijän on kuitenkin allekirjoitettava salassapitovelvollisuuslomake, jossa hän lupaa olla taltioimatta asiakirjojen sisältöä ja pysyä vaiti niiden yksityiskohdista.

Installaatio_Maltinranta

Taidekeskus Mältinrannan Happy Ending -näyttely koostuu Tampereen ammattikorkeakoulun valmistuvien kuvataiteilijoiden lopputöistä. Näyttely on katseltavissa ja koettavissa 4.3.2017 – 20.3.2017.