03 / Strippisarjakuvat, osa 3 – asiakirjojen hävitystä B. Virtasessa

Blogissamme jo aiemmin esitellyssä B. Virtanen -sarjakuvassa asiakirjoja hävitetään usein luovin menetelmin. Tässä koottuna muutama strippi, jotka pureutuvat asiakirjojen hävitykseen hieman erilaisista näkökulmista. Sekä perusteet hävittämiselle että hävittämistapa vaihtelevat:

B-Virtasen konttorikirja_s24

B-Virtasen konttorikirja_s50-51

B-Virtanen_Arkistot avautuvat_s22

 

 

Lähteet:

Heilä, I. (1997). B. Virtanen: Arkistot avautuvat. Arktinen banaani.

Heilä, I. (2007). B. Virtasen konttorikirja. Arktinen banaani.

 

Mainokset

03 / Strippisarjakuvat, osa 2: Ulkoista arkistoaineiston säilytyspalvelua ja tehokasta seulontaa à la Pentti Perusinsinööri (Dilbert)

Julkaisimme aiemmin blogissamme postauksen arkisto- ja asiakirjahallintomaailmaan sijoittuvista strippisarjakuvista ja uumoilimme, että teema saattaa saada myös jatkoa myöhemmin. Näin kävi, sillä tässä teeman toinen osa.

Jo edellisessä postauksessa esitelty Scott Adamsin sarjakuva Pentti Perusinsinööri, alkup. nimeltään Dilbert, on tällä kertaa strippejä yhdistävä tekijä. Yhdysvaltalaisen tietotekniikkayrityksen arkea kuvataan neljän eri stripin voimin.  Sarjakuvissa tuodaan ilmi muun muassa ulkoisen arkistopalvelun käyttöä sekä asiakirjojen säilytyspolitiikan määrittelyä ja sen käytännön toteutusta.

  1. Yhdysvalloissa yleisesti käytössä oleva ja jo Suomeenkin levinnyt ulkoinen arkistoaineiston säilytyspalvelu saattaa joskus aiheuttaa epäilyksiä:

Dilbert1

2. Yritysympäristössä asiakirjojen säilytyspolitiikan määrittely ei aina saa aikaan erityistä innostusta:

Dilbert2

3. Säilytyspolitiikka ja käytännön toteutus:

Dilbert3

4. Käytännön dokumentinhallintakin vaatii joskus tulkintaa:

Dilbert4

 

Lähteet:

Adam, S. Dilbert (suom. Pentti Perusinsinööri). www.dilbert.com 

03 / Strippisarjakuvat, osa 1: Asiakirjojen tallentamista paperittomassa toimistossa

Arkistot, asiakirjat ja näiden parissa työskentelevät ihmiset ilmaantuvat silloin tällöin myös muutamasta kuvasta koostuviin strippisarjakuviin. Strippisarjakuvat, tai stripit, ovat yleensä luonteeltaan nopeasti silmäiltäviä ja helposti seurattavia ja liittyvät yleensä johonkin yksittäiseen huomioon, vitsiin tai tilanteeseen. Toki esimerkiksi sanomalehdissä julkaistavissa strippisarjakuvissa on mukana myös jatkuvien tarinoiden strippejä, mutta nekin yleensä julkaistaan 3-4 sarjakuvaruutua kerrallaan.

Strippisarjakuvat pyrkivät usein hauskuuttamaan lukijaansa, ja näin on myös arkisto- tai asiakirjahallinta-aiheisten strippien kohdalla. Tavanomaisesti strippien huumori revitään stereotypioista ja kärjistyksistä. Suoranaisesti arkistoista tai arkistoammattilaisista kertovia sarjakuvia ei ole tullut vastaamme*, mutta viittauksia löytyy kyllä. Erityisesti toimistoihin sijoittuvissa strippisarjakuvissa arkisto- tai asiakirjahallintoviittaus on jopa yleinen.

Strippisarjakuviin liittyviä postauksia blogissamme tulee todennäköisesti olemaan useita, tässä niistä ensimmäinen. Tämän postauksen stripit liittyvät ennen kaikkea asiakirjojen aktiivivaiheeseen ja toimistoympäristöön. Valokeilaan pääsevät Scott Adamsin luoma Dilbert / Pertti Perusinsinööri, Ilkka Häilän B. Virtanen ja Pertti Jarlan Fingerpori.

Dilbertissä seurataan tietotekniikkayrityksessä työskentelevää insinööriä. Suomessa sarjakuvaa on julkaistu myös nimellä Pertti Perusinsinööri. Syynissä on ennen kaikkea toimistoympäristö työntekijöineen. Käsittelyyn pääsevät (tai joutuvat) muun muassa esimiestyö, yritysten byrokratia ja erilaiset työntekijätyypit. Arkistot ja asiakirjahallinto eivät varsinaisesti ole sarjakuvan keskiössä, mutta viittauksia niihin löytyy säännöllisesti. Tällä kertaa esiin nostettavassa stripissä kipuillaan paperillisen ja paperittoman toimiston välimaastossa. Asiakirja lähetetään sähköisesti, mutta varmuuden ja mukavuuden vuoksi myös faksilla ja postitse:

dilbert_skannaus

Toinen tämän blogipostauksen toimistomaailmaan sijoittuvista sarjakuvista on kotimainen, Ilkka Häilän luoma B. Virtanen. Päähenkilönä esiintyy ylityöllistetty ja sekä työyhteisössään että kotioloissaan alistettu toimistotyöntekijä. Arkistoihin ja asiakirjahallintoon liittyviä viittauksia esiintyy silloin tällöin. On myös syytä ottaa huomioon tässä postauksessa esiintyvien sarjakuvastrippien (sekä B. Virtanen että aiemmin esitelty Dilbert) ilmestymisajankohta: stripit ovat nähneet päivänvalon 1990-luvun lopulla tai 2000-luvun alkupuolella, jolloin toimistotodellisuus oli ainakin teoriassa kovin erilainen. Toisaalta yhtäläisyyksiä on yllättävänkin helppo nähdä nykyiseen “sähköiseen” todellisuuteen. Seuraavassa stripissä työntekijää muistutetaan välillä tallentamaan työnsä, joskin ohjeistajalla ja ohjeistetulla taitaa olla erilainen tulkinta tallentamisesta:

b-virtanen_tyopaikkaromansseja11_s48

B. Virtasessa aikanaan työmäärää kuvattiin ennen kaikkea paperimäärällä: mitä suurempi pino A4-arkkeja, sitä enemmän töitä.

b-virtanen_arkistot-avautuvat_s71

Pertti Jarlan tekemä Fingerpori poikkeaa monesta muusta strippisarjakuvasta siinä mielessä, että se perustuu lähes aina kielelliseen leikittelyyn homonyymeineen kaikkineen. Myös asiakirjahallintaan liittyvissä Fingerpori-stripeissä keskitytään ennen kaikkea alamme sanastoon ja termien erilaisiin tulkintoihin. Paperiton toimistokin saa uudenlaisen iteraation Fingerporin maailmassa:

fingerpori_paperiton

Sarjakuvat paperittomista toimistoista sekä sähköisen ja paperisen asiakirjan välisistä kipuiluista ovat edelleen yllättävän ajankohtaisia. Vaikuttaisi siltä, että useassa toimistossa paperittomuus vaikuttaa edelleen olevan, juhlapuheista huolimatta, melko kaukaista todellisuutta.

Pekka Henttonen kertoo Asiakirjahallinnan reunamerkintöjä -blogissaan (linkki1 ja linkki2) kaipaavansa asiakirjahallinnan alalle omaa ammattihuumoria ja -kaskuja. Kokonaisen ammattihuumoriperinteen kasvattaminen lienee vuosikausien mittainen projekti, mutta ehkä fingerporimaisessa kielellisessä leikittelyssä voisi olla potentiaalia synnyttää toivottua ammattikunnan sisäistä huumoria?


* Ellei sitten lasketa mukaan James Lappinin sarjakuvia, joita hän tekee asiakirjahallinta-aiheiseen blogiinsa ja laatimiinsa esityksiin. Tämän blogin näkökulmasta Lappinin sarjakuvat jäävät käsittelemättä, vaikka eittämättä laadukkaita ovatkin ja ansaitsevat huomiota.

Lähteet:

Adam, S. Dilbert (suom. Pertti Perusinsinööri), https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/d1/a8/d9/d1a8d93969f07f459dbe3dbb0e339e31.jpg (käytetty 17.1.2017)
Henttonen, P. Asiakirjahallinnan reunamerkintöjä -blogi, https://reunamerkintoja.wordpress.com/  käytetty 17.1.2017
Heilä, I. (1997). B. Virtanen: Arkistot avautuvat. Arktinen banaani.
Heilä, I. (2005). B. Virtanen: Työpaikkaromansseja. Arktinen banaani.
Jarla, P. Fingerpori, https://crop.kaleva.fi/Wl7AIAt5qD5Bj85QKxbmQYg27hs=/smart/http%3A//kuvat.kaleva.fi/cartoons/54c00676132247f096f2594ea9b4a408.jpg (käytetty 17.1.2017)
Lappin, J. https://thinkingrecords.co.uk/ käytetty 17.1.2017

03 / Amerikkalaista arkistotyön loistoa

Populaarikulttuurin kentässä sarjakuva on sellainen sopukka, josta löytyy yllättävän paljon viitteitä arkiston ja asiakirjahallinnan osa-alueisiin. American Splendor on sarjakuva, jonka voi huoletta lukea samaan kategoriaan. Kyseessä on yhdysvaltalaisen Harvey Pekarin käsikirjoittama omaelämäkerrallinen sarjakuva. Päähenkilönä esiintyy sairaalan arkistossa työskentelevä Harvey Pekar -niminen hahmo.

fullsizerender

Sarjakuva ilmestyi epäsäännöllisesti vuosien 1976 ja 2008 välillä. Vuonna 2003 julkaistiin Pekarista ja hänen sarjakuvistaan kertova elokuva American Spendor, ja seuraavana vuonna ilmestyi Pekarin elokuvavuodesta kertova sarjakuvakirja Our movie year. Voinee sanoa, että elokuvaversiossa on pysytty alkuperäiselle hahmolle uskollisena paitsi roolituksen (pääosaa esittää Paul Giamatti) myös käsikirjoituksen osalta: Harvey Pekar oli mukana käsikirjoitustyössä ja  myös esiintyy itse elokuvassa. Tässä postauksessa käsitellään American Splendoria kokonaisuutena, joka sisältää sekä sarjakuvat että elokuvan.

Sisällöltään American Splendor poikkeaa huomattavasti suuresta osasta yhdysvaltalaista sarjakuvagenreä. Yhtenä erityispiirteenä mainittakoon, että Pekar ei ole kuvittanut sarjakuvia itse, vaan kuvittamisesta vastaavat lukuisat eri sarjakuvataiteilijat. Tämän lisäksi American Splendor edustaa 1970-luvulla Yhdysvalloissa syntynyttä ja sisällöltään sinänsä hyvin kirjavaa Alternative comix -liikettä, jonka tarkoituksena oli toimia vastavoimana sekä muotonsa että sisältönsä puolesta tuolloin hegemonia-asemassa vaikuttaneille ja edelleen hyvin suosituille supersankarisarjakuville (Hatfield 2005). Vastakohta supersankarisarjakuville American Splendor toden totta on: se ei sisällä perinteisiä supersankareita tai yliluonnollisia olentoja, vaan pikemminkin päinvastoin. Sarjakuva perustuu Harvey Pekarin omaan elämään ja siinä seurataan Harvey Pekar -nimisen hahmon arkea. Pekarin hahmo on äärimmäisen kyyninen ja kuivakkaa huumoria viljelevä mies, joka ei ole sosiaalisissa tilanteissa omimmillaan. Työkseen tämä toimii sairaalan arkistovirkailijana (file clerk). Sarjakuva käsittelee sisällöllisesti muun muassa työpaikkaan, työyhteisöön, parisuhteeseen, terveyteen ja erilaisiin projekteihin liittyviä arjen havaintoja.

harvey_as_54

Arkistot ja arkistoihmiset ovat American Splendorissa päähahmon ammatin myötä usein esillä. Vaikka nämä eivät sarjakuvan tarinan dialogissa esiintyisi, saattaa silti tapahtumaympäristönä olla arkisto. Kuva, joka arkistotyöstä itsessään luodaan, ei ole järin ruusuinen. Pekarin hahmo viittaa useaan otteeseen sarjakuvissa ja elokuvassa työhönsä ennen kaikkea sitä vähätellen. Hahmo ja hänen työkaverinsa kuvailevat sarjakuvassa työpaikkaansa muun muassa sellaiseksi, johon (vapaasti suomentaen) palkataan ainoastaan täysin sekaisin olevia tai muuten haasteellisia ihmisiä, jotka eivät kykene mihinkään oikeisiin töihin.

harvey_as_154_2

harvey_as_154_1harvey_as_joku1

Jos kyseisiltä hahmoilta kysytään, on arkistotyö sellaista, josta selviytyisi kuka tahansa koululainen. Kunnianhimottomuutta ja etenemismahdollisuuksien vähyyttä kyseinen työpaikka hohkaa Harvey Pekarin hahmon todetessa, ettei hän ole saanut ylennystä koko työssäolonsa, 31 vuoden, aikana.

Työ masentaa ja siitä on aktiivinen pyrkimys pois varsinkin silloin, kun elokuva-projektit tulevat sarjakuvissa ajankohtaisiksi. Toisaalta työ kuvataan välillä hyvin rankaksi ja aikaavieväksi: jos töitä ei tee, ei niitä tee kukaan muukaan, ja rästityöt saattavat kerääntyä valtaviksi.

harvey_as_57

Ylitsevuotavasta negatiivisuudesta huolimatta työssäkäyntiä kuvataan myös positiivisesti, mutta pienten mutkien kautta. Esimerkiksi eräässä tarinassa Harveyn hahmo pohtii elämää ja työtä yleisesti. Hahmo toteaa, että loppujen lopuksi hän olisi mieluummin liikaa töissä kuin liian pitkään vapaalla omien (masentavien) ajatustensa seurassa. Työn sisällöstä löytyy lopulta jotain positiivista, sillä arkistovirkailijan tehtäviin kuuluvien “ärsyttävien askareiden” saaminen valmiiksi tuottaa Pekarille mielihyvää:

harvey_as_91

Voinee sanoa, että vaikka American Splendorin pääosassa on arkistotyöntekijä, ei sarjakuva loppujen lopuksi kerro niinkään arkistoista ja arkistoihmisen työstä vaan Pekarin hahmosta itsestään ja sen erilaisista identiteeteistä. Kyseeseen tulee hyvinkin tavanomaiseksi ja vähään tyytyväksi kuvattu ihminen, joka onnistuu silti olemaan mielenkiintoinen ja hauska. Hahmo ei ole kovin positiivinen, vaan kantavia teemoja sarjakuvassa ovat yksinäisyys, kyynisyys, pessimistisyys ja musta huumori.

Toiseuden käsite antaa mahdollisuuden avata sarjakuvaa kahdella eri tasolla. Toiseudella tarkoitetaan tässä sosiaalista ja/tai kulttuurista identiteettiä, jonka myötä syntyy “me ja muut” -asetelma valtakulttuuriin nähden. Identiteetin ja sosiaalisen yhteenkuulumisen tunteen luomisessa erityisen olennaista on jaottelu samanlaiseen ja erilaiseen. “Meitä” ei voi olla olemassa ilman “heitä”. (esim. Hall 1999, Jenkins 1996.) Yhtäältä itse julkaisu rakentaa toiseutta suhteessa niin sanottuun valtavirtasarjakuvaan: kulttuurisena ilmiönä American Splendor sijoittaa itsensä hallitsevan kulttuurin ulkopuolelle. Toisaalta tarinan tasolla henkilöhahmojen identiteetti rakentuu pitkälti toiseuden kautta, kun he tekevät näkyväksi eroa itsensä ja ”muiden” välillä. Hahmot, erityisesti Harvey Pekar, kuvataan sinänsä näennäisen tavallisiksi ja toimiviksi yhteiskunnan jäseniksi mutta sosiaalisten normien näkökulmasta hieman poikkeaviksi tai oudoiksi. Tämän valtavirrasta poikkeavuuden tiedostamisen ja toisaalta aktiivisen ylläpitämisen sekä työelämässä että vapaa-ajalla voi ajatella olevan tapa rakentaa omaa identiteettiä ja kulttuuria. Toiseus ja sen ylläpitäminen ovat itse asiassa sekä sarjan sisällön että koko sarjakuvan yhteiskunnallisen asemoinnin kannalta kantava teema.

Arkistotyö on oikeastaan koko teoksessa vain sivujuonne, mutta se soljuu luontevaksi osaksi Pekarin hahmoa ja samalla alleviivaa hahmon ominaisuuksia. Arkistotyöstä maalataan liioitellun negatiivinen kuva, tarkoituksena mitä todennäköisimmin itseironisuus ja huumori, mikä samalla tukee Pekarin hahmon toiseutta. Loppujen lopuksi kyse ei ole siitä, että arkistotyö olisi masentavaa. Sen sijaan Pekarin hahmo on masentunut (ja masentava), ja tämä näkee negatiivisuutta yleisesti ottaen lähes joka elämänalueella.

harvey_as_50

Harvey Pekarin sanoin: “I don’t have it any worse than a lot of people, but I pity myself more

harvey_as_3

Voisi ajatella niin, että Pekarin hahmo sekä ylläpitää että rikkoo stereotypioita arkistoihmisistä: Hahmo kuvataan toisaalta tylsäksi mutta toisaalta sellaiseksi, jota on mielenkiintoista seurata. Hahmo kuvataan toisaalta kunnianhimottomaksi mutta toisaalta todella paljon aikaansaavaksi ja koko ajan eteenpäin sarjakuvaurallaan pyrkiväksi. Lisäksi hahmo kuvataan toisaalta huonopalkkaiseksi mutta toisaalta menestyneeksi monilla eri elämänaloilla ja projekteissa.

Omalla tavallaan Harvey Pekar ja American Splendor osoittavat, että jokainen arkistonhoitaja on, jos ei nyt laulun, niin ainakin sarjakuvan arvoinen.

Lähteet:

Hall, S. (2002). Identiteetti. Suom. ja toim. Mikko Lehtonen ja Juha Herkman. Vastapaino.

Hatfield, C. (2005). Alternative Comics: An Emerging Literature. University Press of Mississippi.

https://en.wikipedia.org/wiki/American_Splendor – käytetty 1.11.2016

Jenkins, R. (1996). Social identity (Key Ideas). Routledge.

Pekar, H. (2005). Best of American Splendor. Ballantine. (Postauksen kuvat: kansikuva, sivut 3, 28, 45, 49, 50, 54, 57, 77, 91, 154.)