Andrew Michael Hurleyn romaani Hylätty ranta kertoo uskonnollisen yhteisön matkasta Luoteis-Englantiin karulle Loneyn rantakaistaleelle. Matkaa varjostavat sekä yhteisön rakastetun johtohahmon Isä Wilfredin äkillinen poismeno että koko paikan painostava ja pahaenteinen tunnelma.
Tapaturmaisesti kuollut Isä Wilfred oli ennättänyt pohtia päiväkirjassaan uskovaisten ja ”toisen maailman ihmisten” välistä perustavanlaatuista eroa seuraavasti:
Heidän maailmassaan vallitsi yhä syyn ja seurauksen laki. Jos ihmiset tekivät syntiä, he kävivät ripillä ja saivat syntinsä anteeksi. Jos he tekivät hyvää, he saisivat siitä palkinnon taivaassa. Toisessa maailmassa mistään ei enää seurannut mitään. Tai joutuivathan ihmiset tietysti vankilaan ja niin edespäin – hän oli nuorempana käynyt tapaamassa joka lajia: raiskaajia ja murhaajia ja parantumattomia varkaita – mutta useimmille siinä oli kysymys vain väliaikaisesta vapauden menettämisestä. He eivät juuri piitanneet – jos piittasivat lainkaan – heitä odottavasta ikuisesta vapaudesta tai vankeudesta. Arkistokansio, joka jossakin toimistossa otettaisiin esille, kun he seuraavan kerran jäisivät kiinni, oli heidän syntiensä ainoa perintö. He vähät välittivät merkinnästä, joka oli tehty paljon suurempaan tilinteon kirjaan. (Hylätty ranta, 388 – 389.)
Näin se on nähtävä. Tämän maailman byrokratian rattaissa synnit kirjataan siistissä järjestyksessä arkistokansioon, josta ne aikanaan luetellaan syytetylle tuomionjakoa varten. Mutta onko jossain olemassa vielä suurempi arkisto, jossa taivaalliset arkistosihteerit kirjaavat tapahtumia vieläkin suurempaan tilinteon kirjaan?
Lähde:
Hurley, Andrew Michael 2016: Hylätty ranta. Suom. Jaakko Kankaanpää. Helsinki: WSOY.
Taannehtivaa seulontaa 