05 / En oo kuullut mitään

Aikaisempi musiikkiteemainen julkaisumme saa jatkoa, sillä saimme lukijavinkin arkisto-aiheisesta rock-kappaleesta.

Kolmas Nainen -yhtyeen albumilta Onnen oikotiellä (1994) löytyy kappale ”En oo kuullut mitään”, jossa laulun puhuja, eli ”lyyrinen minä”, kertoo naapurin väkivaltaisesta perheenisästä: ensimmäisessä säkeistössä miehen kerrotaan pahoinpidelleen vaimonsa, kolmannessa säkeistössä kuvataan tyttären hiipivän salaa pommisuojaan karkuun isältään.

Laulu jatkuu:

En oo kuullu mitään
Jos multa kysytään
En ala sekaantumaan
Toisten elämään
En oo kuullu
Mä en oo kuullu mitään
Jokainen kai pitää huolta itsestään

Verestävin silmin lähdin töihin virastoon
Jossa toistaiseksi verovaroin työllistetty oon
Asioita aakkosjärjestykseen laitetaan
Ja jokainen on yhtälailla kade paikastaan

Yhteiskunta on palkannut kappaleen puhujan verovaroin aakkostamaan asioita arkistossa. Arkistovirkailijana toimiva puhuja kokee olevansa objektiivinen tarkkailija, joka ei halua puuttua ympäristön tapahtumiin – vaikka ne kuinka epäoikeudenmukaisilta tuntuvatkin. Hän pysyttelee tietoisesti piilossa, ja näin hän välttyy itse joutumasta hankaluuksiin. Jos joku kysyy, hän ei ole kuullut mitään.

Pekka Henttonen kirjoitti vastikään Faili-lehdessä ja blogissaan arkistoaktivismista. Kirjoituksessaan Henttonen pohtii kysymystä siitä, mikä on arkistonhoitajan eettinen tehtävä ja profession rooli yhteiskunnassa. Olisiko arkistonhoitajan aktiivisesti puututtava näkemäänsä epäoikeudenmukaisuuteen, vai onko arkistonhoitajan tehtävä yksinkertaisesti dokumentoida yhteiskunnan tapahtumia?

Kolmannen naisen kappaleen lyriikoissa puhuja on ajautunut ajattelemaan, että jokaisen on pidettävä huolta vain omista asioistaan. Puhujan arvomaailma tuntuu olevan kokonaisuudessaan niin kyyninen, että väkisinkin alkaa ajatella, yrittääkö tekstin sisäistekijä vinkata vastaanottajalle jotakin. Kappale pistää pohtimaan, millaista tulevaisuuden yhteiskuntaa rakennamme, jos suljemme korvamme toisten avunhuudoilta.

Kiitos juttuvinkistä Pentti Latva-Koivistolle.

 

Lähteet:

Henttonen, Pekka 2018: ”Arkistonhoitajasta aktivistiksi?”. Asiakirjahallinnan reunamerkintöjä -blogi.

Kolmas Nainen – ”En oo kuullut mitään” – (albumilta Onnen oikotiellä, 1994)

Tieteen termipankki

05 / Records & Archives & Rock & Roll

Arkistot musiikissa

Populaariusiikkia kuunnellessa tulee harvemmin vastaan mitään arkistoihin liittyvää. Päätimme kuitenkin omistaa tämän blogipostauksen yksinomaan musiikki-teemalle.

Viime aikoina arkistot ovat olleet musiikkimaailmassa esillä ainakin Metallican johdosta. Musiikkisivusto The PRP:n julkaiseman uutisen mukaan Metallica-yhtye olisi palkannut itselleen täysipäiväisen arkistonhoitajan, jonka tehtävä on matkustaa ympäri maailmaa metsästäen Metallican arkistoon harvinaisia nauhoituksia ja mastereita.

Yleisesti ottaen arkistoihin saattaa törmätä myös yhtyeiden, albumien tai kappaleiden nimissä –  jopa lyriikoissa. Suomessa yhteydet arkistoon lienevät harvinaisempia, mutta ulkomailta mainittakoon lontoolainen Archive-yhtye sekä amerikkalainen indiebändi Grand Archives.

Albumien nimissä sana archive näyttäisi esiintyvän usein etenkin kokoelmissa. Esimerkiksi Genesis-yhtye on julkaissut kokonaisen Genesis Archive -kokoelmasarjan (Genesis Archive 1967-75 ja Genesis Archive: 2 1976 – 1992). Yhdysvaltalaisella laulaja-lauluntekijä Iron & Winellä sen sijaan on kokonainen arkistosarja albumeissaan. Tätä kirjoittaessa niitä on julkaistu jo neljä sarjan osaa, uusin nimeltään Archive Series Volume No. 4. Nämä albumit sisältävät pääsääntöisesti harvinaisempia kappaleita, joita ei ole aiemmin julkaistu – eräänlaisia arkistoaarteita, siis.

Näin nopean etsinnän tuloksena voisi sanoa, että kappaleiden nimissä arkistoalan sanastoa harvemmin esiintyy. Joitakin poikkeuksia tähän löytyy. Esimerkiksi Yön debyyttialbumin Varietee (1983) aloittaa kappale ”Pieni ihminen suuressa maailmassa”:

Jos hän löytää totuutensa ja muille kertoo sen,
niin tuhannet silmät häntä pian jo katsoo halveksien
Turha silloin on yrittää, ei pakoon päästä voi,
sillä maailma kaiken arkistoi.

[…]

Hän on jäänyt aina varjoon suurten ihmisten
Hän on taistellut etulinjassa vierellä sankareiden
Joskus suuresta arkistosta hänet esiin kaivetaan
silloin meidät yhteen sulatetaan.

Itse kappaleiden nimissä arkisto-sana esiintyy harvoin. Mainittakoon kuitenkin sekä Manic Street Preachers -yhtyeen kappale ”Archives of Pain” (The Holy Bible, 1994) ja suomalaisen Kemialliset Ystävät -yhtyeen kappale ”Arkistorotat / Risuilla Täytetyssä Salissa” (Alas rattoisaa virtaa, 2014).

We Love Records

Saattaa olla, että blogin lukijoilla olisi laajempi tietämys eri musiikkigenreistä ja niissä esiintyvistä arkistoalan viittauksista, mutta nyt jouduimme kuitenkin tyytymään Allmusic-sivuston ja Fono.fi-äänitetietokannan kaltaisiin hakukoneisiin.

Englanninkielistä arkistoalan sanastoa etsiessä ongelmaksi muodostui erityisesti termin record monimerkityksisyys yhtäältä asiakirjana ja toisaalta levynä tai musiikkitallenteena. Esimerkiksi levy-yhtiö Love Records voisi saada tässä kontekstissa aivan uudenlaisen tulkinnan: Rakasta asiakirjoja.

Records-sanan viittaus asiakirjoihin jäänee monelta musiikin kuluttajalta huomaamatta. Ehkä alleviivasimme asiaa liikaa, mutta teimme musiikkiteemaisen blogikirjoituksemme kunniaksi kangaskassin kaikille arkistojen ystäville:

Kangaskasseja voi tiedustella osoitteesta: taannehtivaaseulontaa[at]gmail.com

 

Arkistoblogi toivottaa lukijoille hyvää joulunaikaa!

 

Lähteet:

Yö – ”Pieni ihminen suuressa maailmassa” (Albumilta Varietee, 1983)

http://www.theprp.com/2017/11/07/news/metallica-employ-full-time-archivist/?utm_source=dlvr.it&utm_medium=facebook

http://www.archiveofficial.uk/

https://www.facebook.com/grandarchives/

http://ironandwine.com/

https://www.allmusic.com/

http://www.fono.fi/